Jokelan kouluampujan Pekka-Eric Auvisen äiti pelkäsi, että jotain pahaa voisi tapahtua.
Äiti kertoi miettineensä välillä Myyrmannin räjähdystä ja toivoneensa, ettei Pekka-Ericin kanssa käy samalla tavalla. Äiti luotti siihen, ettei niin voi käydä, koska poika tuli puhumaan asioista.
Äidin kuulustelukertomus sisältyy poliisin esitutkintamateriaaliin. Isä kieltäytyi todistamasta.
Äidin mukaan poika yritti löytää elämäänsä suuntaa filosofian, politiikan ja aatteiden kautta. Kouluaineista historia herätti hänen ajatusmaailmansa ala-asteen lopulla.
Neljännellä luokalla Auvista alettiin kiusata, ja se paheni. Vanhempien puuttuminen asiaan ei tilannetta helpottanut. Äiti kävi poikansa puolesta kirjastossa, koska tämä ei halunnut mennä sinne kiusaajien takia.
Äidin mukaan poika ei löytänyt itselleen oikeaa aatetta ja alkoi osittain siksi masentua. Toissa vuonna hänelle määrättiin lääkitys masennukseen ja paniikkihäiriöön.
Poika ei ottanut lääkkeitä säännöllisesti, ja hänen mielialansa alkoi vaihdella. Myös aggressioita ilmeni.