James Hargreaves on maailmanhistorian merkkimiehiä.
Vuonna 1767 hän keksi Englannissa kehruukoneen, joka mullisti tekstiiliteollisuuden.
Ensimmäiset Kehruu-Jennyt olivat käsikäyttöisiä, mutta silti monta kertaa nopeampia kehrääjiä kuin rukit.
Kehruu-Jenny muutti teollisen kehityksen suuntaa. Koneesta tuli ensimmäisen teollisen vallankumouksen symboli. Toinen samanlainen vertauskuva oli höyrykone, joka mahdollisti energian tuotannon uudella tavalla.
Toinen teollinen vallankumous liittyy sähkön ja polttomoottorien kehitykseen. Nyt elämme kolmannen teollisen vallankumouksen aikaa. Sen avainsanoja ovat internet ja digitalisaatio.
Digitalisaatio on tämän päivän Kehruu-Jenny tai höyrykone. Se muokkaa elämää tavalla, joka on vielä osittain hämärän peitossa. Näkyvissäkin olevassa muutoksessa on ymmärtämistä.
Yhden määrittelyn mukaan digitalisaatio tarkoittaa digitaaliteknologian integroimista jokapäiväiseen elämään, joku sanoo sitä analogisten työvaiheiden poistamiseksi.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan mukaan koko yhteiskuntaa koskeva digitalisaatio voidaan kuvata verkkoon kytkettyjen älykkäiden tuotteiden ja palveluiden verkostolla, jota voidaan tarkastella yhteiskunnan, teollisuuden tai kuluttajan näkökulmista.
Yhteiskunta, maan hallitus, haluaa saada digitalisaatiosta tuottavuusloikan. Hallitus aikoo digitalisoida julkiset palvelut käyttäjälähtöisiksi, ja tämä on yksi konsti lisätä julkisen talouden tuottavuutta. Digitalisaatio tarkoittaa muutakin kuin palvelujen sähköistämistä. Se on myös toimintatapojen uudistamista.
Myös teollisuuden toiveet digitalisaatiosta kytkeytyvät tehokkuuteen ja tuottavuuteen. Siis rahaan.
Internet on jo vuosia mahdollistanut liiketoimet minne päin tahansa, milloin vain. Seuraava suuri mullistus, teollinen internet, yhdistää oikeat koneet toisiinsa ja verkkoon. Etua syntyy vaikka siitä, että työkoneeseen kytketty tekniikka lähettää viestin kuumenevasta laakerista ennen kuin se hajoaa kokonaan.
Digitalisaatio ei tarkoita yrityksissä pelkästään tiedon siirtoa. Se muuttaa vanhoja liiketoiminnan tapoja ja luo uusia mahdollisuuksia ansaita.
Kehruu-Jennyn käyttöönotto 1700-luvulla tiesi monelle ennen käsin töitä tehneelle vaikeuksia työn loppuessa.
Digitalisaatiossakin on varjopuolensa. Julkishallinto ja yritykset pystyvät hyödyntämään sitä, koska pontimena on suuri raha joko kertyvinä säästöinä tai kasvavana tehokkuutena.
Kuluttaja, tavallinen suomalainen, hyötyy digitalisaatiosta vain jos hän haluaa tai pystyy käyttämään sen mahdollisuuksia hyväkseen. Se taas vaatii osaamista ja välineitä, joita kaikilla ei ole eikä tule.
Monelle suomalaiselle jo auton tankkaus automaatilla on vaikeaa, pankkiasioiden hoito verkossa ylivoimaista. Mitä enemmän palveluja sähköistetään, sitä enemmän vaaditaan uusia valmiuksia. Ja sitä hankalammaksi näiden tekniikkataidottomien elämä tulee.
Jo nyt moni digisyrjäytynyt, usein ikäihminen, jää vaille palveluja, joihin hän olisi oikeutettu ja jotka hän saisi jos vain löytäisi ne netin syövereistä. Samassa joukossa on heitäkin, jotka pystyvät käyttämään palveluita vain sen verran että tulevat huijatuksi.
Digitalisaation vauhti kiihtyy. On pidettävä huolta, että kaikki pysyvät kyydissä ja siitä, ettei rengistä tule isäntää. Sekin on hyväksyttävä, että jokaisesta ei saada digi-ihmistä.