Kyläkoulut olivat taas näyttävästi esillä, kun Muhos ratkoi kouluverkkonsa kohtaloa. Lopputulos oli kunnan imagon ja erityisesti koululaisten kannalta hyvä. Jokainen Muhoksen kouluista on oppilasmäärillä ja oppimistuloksilla mitaten elinkelpoinen. Tiheähkö kouluverkko tietää toki enemmän kustannuksia kuin keskittäminen. Mutta Muhos voi edelleen markkinoida itseään muuttajille kuntana, jossa lapsiperheitä muistetaan pitämällä yllä lähikouluja. Kovin monissa kunnissa on päädytty toisenlaisiin ratkaisuihin.
Asian valmistelu ei kuitenkaan ansaitse tyylipisteitä. Erimielisyyttä riitti. Kaikki mukana olleet tahot, esimerkiksi koululautakunta, kunnanhallitus, valtuustoryhmät ja lopulta valtuusto päätyivät erilaiseen lopputulemaan.
Muhoksen tapa tehdä päätöksiä on saanut vuosien varrella paljon huomiota. Moni kiista paisuu kohtuuttomiin mittoihin.
Kouluasioissa olisi kannattanut pitää ennakkoon päättäjien yhteinen seminaari, jossa vaikkapa ulkopuolisten asiantuntijoiden kuulemisten jälkeen olisi vedetty yhteiset suuntaviivat.
Kyläkoulujen verkko on viime vuosina harventunut rajusti. Suunta jatkuu. Koulut säilyttävä Muhos on poikkeus, vaikka ei aivan ainoa. Koulukkaita on monilla seuduilla todella vähän. Kun palvelun kysyntä vähenee, myös tarjonta hupenee.
Eräillä kasvupaikkakunnillakin kouluja keskitetään, kustannussyistä. Ne ratkaisut eivät aina koidu asukkaiden parhaaksi.
Jossakin pitää tulla koulujen vähentämisen raja vastaan.
Eräissä paikoissa Oulun lääniä on menty liian pitkälle. Tilastojen mukaan läänissä kulkee 179 peruskouluikäistä pitempää koulumatkaa kuin laki sallii. Yli 12-vuotiailla se ei saa ylittää kolmea tuntia päivässä, alle 12-vuotiailla kahta ja puolta tuntia. Etenkin Kainuussa on oppilaita, joilla matka-aika ylittyy vähintään kerran viikossa. Samaa tapahtuu Lapissa.
Tasa-arvosta ei voi noiden koulukkaiden kohdalla puhua, kun lakiakin venytetään. Suomessa ei ole viime aikoina enää kannettu huolta maan pitämisestä kauttaaltaan asuttuna. Kannattaisi huolehtia. Ja ennen kaikkea valvoa, että lapsia ei rasiteta missään enempää kuin lain säätäjät pitävät kohtuullisena. Viime kädessä kansanedustajien on huolehdittava, että kaikkialla riittää resursseja noudattaa heidän säätämiään lakeja.
Jokaisen päättäjän pitää aina muistaa, että koulu on yhteiskunnan palveluista kaikkein tärkeimpiä. Suomessa ei ole vara tuhlata yhtään opinhaluista nuorta. Jokaiselle on taattava kelvolliset mahdollisuudet edetä opintiellä niin pitkälle kuin intoa riittää.
Varsin hyvin se on Suomessa viime aikoina toteutunut. Menestys on todistettu kansainvälisissä tutkimuksissakin.
Kouluverkkoon ei saa silti tulla reunoillekaan repeämiä, joista jotkut lapset putoavat ulos hyvästä ja tasa-arvoisesta koulujärjestelmästä.