Yhteiskunnan yleinen ilmapiiri on itsekkyys ja rahanahneus. Tällaiseen maailmaan nuoret menevät yläkoulussa. Lapset ovat vielä luonnostaan uteliaita, luovia ja innostuneita. Heillä on sydän avoin auttamaan.
Yhteiskunnassa, jossa elämme, puuttuu halu tehdä hyviä asioita toisilleen ja vilpitön auttamishalu, kaikessa on hintalappu. Se on rakkauden ja välittämisen puutetta.
Suomessa on paljon vihamielisyyttä esimerkiksi lapsia ja vanhuksia kohtaan. Työttömiä kohdellaan henkisesti huonosti ja heidän ihmisarvoaan loukataan.
Kotiäitejä patistetaan ”oikeaan työhön” antaen ymmärtää, että kodin rauhassa lapsille ja nuorille annetut elämän tärkeimmät eväät – rakkaus ja läsnäolo – ovat ikään kuin jotenkin vähempiarvoiset kuin ”asiantuntijoiden” näkökulmasta luotu varhaiskasvatussuunnitelma.
Tästä johtuen oravanpyörä ja lasten stressioireet alkavat nykyään jo varhaislapsuudessa. Muualla maailmassa lapsi on tärkeä ihminen ja yksilö sekä ilon aihe – ei ylimääräinen rasite.
Työttömien saaminen työelämään ja heidän motivoitumisensa voisi verrata lastenkasvatukseen. Kasvattajan pitää osata vetää oikeasta narusta, ts. antaa lapselle tunne, että hän on hyvä ja häntä arvostetaan.
Tätä vasten ajatellen tehdään juuri päinvastoin työttömiä kohtaan, eli heidän vähäinenkin motivaatio laskee, tai katoaa kokonaan, kun heitä vähätellään ja lannistetaan. Tämän vuoksi he passivoituvat ja masentuvat. He vähättelevät itseään ja heidän usko itseensä horjuu. Tämä johtaa työn vieroksumiseen, laiskuuteen ja ylipainoon.
Lapsi, joka saa kehuja, innostuu lisää ja uskaltaa oivaltaa ja oppia uusia asioita. Luovuudelle ei ole mitään rajoja. Kuitenkin Suomessa on pitkään ollut vallalla kasvatusperiaate, jossa lasta ei saa kehua, ettei hänestä kasva liian ylpeä.
Jos vertaa esimerkiksi ruotsalaisiin, niin suomalaisilla on heikko itsearvostus. Pönkitetään omaa egoa ulkoisilla asioilla. Suomalaisilla on pelkoa olla oma itsensä, heikko itsetunto, joka johtuu liian musertavasta kasvatuksesta.
Lapseen pitää valaa rohkeutta ja uskallusta, voimaa olla oma itsensä ja löytää oma sisäinen ääni ja elämäntehtävä. Se ei tapahdu lyttäämällä lapsen itsetunto ja painamalla kaikkia samaan muottiin.
Jokaisella ihmisellä on oma kutsumus ja elämäntehtävä. Kaikki ei ole liikemiehiä, pappeja, taiteilijoita tai opettajia. Kaikki ei sovi lääkäreiksi tai kasvattamaan lapsia. On tärkeää tehdä työtä, joka vastaa omaa arvomaailmaa. Siksi ihmisen täytyy itse kuunnella itseään ja sitä, mikä vetää puoleensa.
Houkuttelemalla esiin lasten ja nuorten parhaat puolet, ihminen puhkeaa kukkaan, on onnellinen, inspiroitunut ja löytää itsensä ja oman henkilökohtaisen tiensä. Motivaatio täytyy lähteä ihmisen sisältä, se ei tule pakon sanelemana. Negatiivinen palaute saa vain ihmisen masentumaan entisestään.
Ihminen, jota arvostetaan, saa innostusta tehdä enemmän kuin häneltä odotetaan. Positiivinen kierre johtaa uusiin onnistumisiin.
Jaana Uolamo
perheenäiti
toimistotyöntekijä
lastensuojelun hallinto
Akaan kaupunki
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.