Pohjoisen suuret joet ovat voimaltaan ja tyrskyiltään erilaisia. Siksi jokaiselle joelle on aikojen kuluessa muodostunut oma venemallinsa. Myös alajuoksun malli voi erota yläjuoksulla käytetystä.
Nykyään perinneveneet ovat taas arvossaan. Perusveneen voi ostaa tuhannella eurolla, mutta jos haluaa teettää puisen veneen, pitää euroja sijoittaa jopa kolminkertainen määrä. Silloin voi kuitenkin saada juuri omalle joelle sopivan veneen.
Kaleva vertasi, mikä erottaa saamelaista perua olevan tenolaisen ja pohjoispohjalaisen Iijoen jokiveneet. Oma lukunsa olisi Oulujoen perinteinen tervavene, paltamo.
Tässä verrattava tenolainen on kuuluisan Laitin venesuvun valmistama. Veneenveistäjä Seppo Väinönheimon mukaan tenolainen perinnevene eroaa peräpohjalaisesta jokiveneestä selkeimmin pystylaitansa ansiosta. Peräpohjalaiset ovat Lapin suomalaisten ja tenolaiset saamelaisten veneitä.
Esimerkin tenolainen on kuusikymmenluvun kalavene. Verrattava Iijoen vene on puolestaan paikallisesta mallista jalostunut retkivene. Iijokinen taas on Pekka Pirin tällä vuosituhannella valmistama. Tenolaiseen on alun pitäen asennettu moottorilla ajamisen mahdollistavat siivekkeet. Puoli vuosisataa sitten esimerkiksi Iijoen uitossa vain noin joka viides vene oli varustettu jonkinlaisella koneella.
Pirin veistämään Iijoen veneeseen ei ole tarkoitus kiinnittää peräprutkua. Peräpeilin asentaminen perustuu käytännön syihin. Peilirakenne on Pirin mukaan vahvempi kuin terävä perä. Lisäksi se on nopeammin valmis.
Tenolainen on nykyään iiläisen Heino Kuhan omistuksessa. Kuha on ostanut veneen Utsjoelta Jouni Laitilta.
Näyttää siltä, että tenolaisen laidat ovat petäjää, ei mäntyä. Hitaasti kasvava 200-vuotias lakkapää pitää sisällään ydinpuuta monin verroin niin sanottuun uudistuskypsään mäntytukkipuuhun verrattuna. Mantopuun vahvuus saattaa "jouhipetäjässä" olla vain tuuman ja loppu rusehtavaa "tärpättiainesta". Sellainen puu kestää.
Iijoella emäpuu on tehty aina kahdesta kuusesta liittämällä. Kuusipuisen emän vantaiden kaaret ovat juurta, joka on kaivettu esiin ennen puun kaatoa. Viereiset juuren haarat on voitu käyttää ainespuuna siinä, missä on tarvittu luonnonväärää ainesta.
Peräkaari ja vetokaari sahataan irti suurehkon havupuun juurikasta. Siinä kohtaa puu on vahvaa ja sitä on niin leveästi, että on mahdollisuus tehdä nämä levymäiset osat ilman liittämistä.
Vanhan Laitin tekemässä veneessä kaaret ovat jäykkää puuta, ne on useasta osasta koottu ja niitä on harvemmassa kuin Pirin tekemässä veneessä, jossa peräkaaren ja soutukaaren väliset kaaret ovat joustavia.
Laitin tenolaisessa kaarien väli on tyypillisesti 50 senttimetriä, Pirin iijokisessa kaaria on ahterissa 30 sentin välein. Laitin tekemän veneen kaarista vain peräkaari, vetokaari ja kaksi ahterin kaaren jatkokappaletta ulottuvat tukemaan laitojen ylintä lautaa, kun taas Pirin tekemässä veneessä kaikki kaaret syöstökaarta lukuun ottamatta ulottuvat parraspuuhun asti. Pirin veneissä vetokaaren ja soutukaaren välissä on lyhyt syöstökaari kovasta puusta, tenolaisesta se puuttuu.
Kokka soutukaareen asti ja perä peräkaareen asti ovat molemmissa veneissä jäykät. Pirin veneen rakenne joustaa, jos laitaa vasten osuu kivi. Tenolainen on jäykkien kaarien vuoksi joustamaton, jos ei sitten vähäisen jouston anna se, että keskiosan kaaret on kahden alimman laidan limisauman kohdalta liittämällä jatkettu.
Jäykkyydessäkö syy, että tenolaisen emäpuu on painahtunut? Näkyy olevan sentin verran jalkava. Pirin veneen emäpuu on noin tuuman pullo, ja se antaa ketteryyttä puikkaukseen kun täytyy "vaihtaa kaistaa" kivisessä koskessa.
Tenolaisen partaat ovat vain hieman ulospäin pullot, Pirin tekemän veneen partaat ovat huomattavan pyöreät eli kaari, jonka partaan muoto ylhäältä katsoen piirtää, on pienemmästä ympyrästä kuin Laitin veneessä.
Pekka Piri tekee veneensä joko kuusi ja puoli tai viisi ja puoli metriä pitkiksi. Laitin tenolainen on pituudeltaan tältä väliltä, 580 senttiä. Pirin vene on leveimmältä kohdalta kaksikymmentä senttiä leveämpi kuin tenolainen. Vesilinjaltaan ne ovat hyvin toistensa kaltaiset.
Kokemusten mukaan Pirin vene käyttäytyy hyvin järven aallokossa täydellä lastilla. Se nousee loivan aallon mukana eikä uhkaa ottaa vettä.
Tenolaisen voisi olettaa lastattuna järvellä herkemmin leikkaavan vastalainetta, jolloin se voisi "ryypätä" hankastensa takaa. Oulujoen pitkissä tervaveneissä, paltamoissa tämä ongelma hoidettiin asettamalla koskissa veneen kokkaan hattu, siitä taaksepäin varppeet ja vielä hankainten taakse räppeet.
Savon ja Hämeen järviveneissä vetokaarikin on samanlainen kuin muut kaaret. Oulujoella ja siitä pohjoiseen vetokaari tehdään aina levymäisestä kappaleesta kuten perämiehen telioa kannatteleva peräkaarikin. Joskus etelän järviveneissä soutukaarikin on tavallinen kaari ja soututelio tukeutuu kantilleen pohjaa vasten asetettuun lautaan.
Jokiveneissä ei ole poikittaisia lankkuistuimia, jotka ovat etelässä yleisiä. Matkaajat istuvat pohjaa pitkin asetetulla teliolla. Näin painopiste ei nouse ja vene pysyy lastattunakin vakaana.