Oulun päihdeklinikalla Kiviharjuntiellä katkaisuhoitoa saaneet oululaiset Pena, Jukka ja El Reino tietävät, kuinka salakavala kaveri alkoholi on. Kaikille heille viina on vuosikymmenten tuttavuus, joka on pikkuhiljaa haukannut elämästä isomman palan. Viina on vienyt ihmissuhteet, työpaikkoja, asuntoja ja hirveät määrät rahaa. Terveyskin reistailee. He eivät suosittele samaa latua kenellekään.
Jukka on jo konkari päihdehuollon asiakkaana. Ensimmäisiä kertoja hän haki apua 80-luvun lopussa. Kiviharjussa hän on ollut parikymmentä kertaa sekä katkaisussa että kuntoutuksessa. "Olen kausijuoppo. Homma karkaa hanskasta keväisin ja syksyisin. Kesällä pitää olla selvin päin, kun harrastan veneilyä ja purjehdusta", Jukka kertoo.
El Reino on ollut Kiviharjussa puolikymmentä kertaa katkaisussa ja pari kertaa kuntoutuksessa. "Joka kerta kannattaa. Nyt maksa-arvot olivat korkealla ja oli pakko pitää tauko. Tähtäimessä on pysyä selvin päin ainakin tämän vuoden loppuun.
Penalle Kiviharju on uusi tuttavuus eikä hän halua sinne toista kertaa. "Viinaa on tullut juotua vuosia. Viime viikolla tuli otettua niin paljon, että jouduin Oysiin ja sieltä tänne. Viinan juonti karkasi pikkuhiljaa joka iltaisesta saunomisesta ja saunakaljojen ottamisesta. Nyt olen päättänyt, että juopottelua saa loppua tähän", Pena sanoo päättäväisenä.
El Reino kertoo juovansa vähintään mäyräkoiran päivässä. Kalja avaa aamun ja päättää päivän. Uni tulee vain, jos tietää, että kaapissa on odottamassa keskikaljapullo seuraavaksi aamuksi.
Jukka saattaa vetää ison kossupullollisen päivässä. Televisio ja viina ovat hänelle tuttu yhdistelmä.
Kaikki kolme sanovat, että juominen on enemmän psyykkistä kuin fyysistä. Se on ajanviettotapa. Rankkaa juomista seuraavat fyysiset ongelmat. "Kun fysiikka loppuu, on pakko lähteä hoitoon", Jukka sanoo. Hoitoonpääsy ei häneen mukaansa ole ongelma. "Suurin kynnys on itse hoidon hakemisessa. Loppu järjestyy kyllä", miehet kannustavat avun tarvitsijoita.