Suomen Kuntaliiton toimitusjohtaja Risto Parjanne (sd.) arvioi, että viidennes kunnista katoaa vuosikymmenen sisällä. Paineet ovat kunta-alalla kovat, parhaillaankin jännitetään parin viikon kuluttua julkistettavaa, veronalennuksia uumoilevaa lisäbudjettia.
Jos Parjannetta on mikään enää kokeneena kuntalobbarina yllättänyt, niin se, miten omia latujaan Suomen kuntiin liittyvät asiat Helsingissä hoidetaan. "Veropolitiikkaakin käsitellään kuin se olisi irrallinen asia. Ällistyttävää, ettei katsota kokonaisuutta."
Kuntien edusmies hoputtaakin aivan uuteen yhteistyöhön valtiovarainministeriön, verolinjausten ja kunnille sälytettävien velvoitteiden välillä.
"Tarvetta olisi kunnon koordinaatiolle ja neuvonpidolle kokonaisuuden kovasta ytimestä."
Muutos edessä
Mutta myös kuntiin kaivataan nykyistä suurempia valmiuksia tehdä muutoksia, Parjanne huomauttaa ja varoittaa harhaluulosta. "Kuntaliitos ei ole ratkaisu kuntien alijäämän poistamiseen."
"Kymmenen vuoden kuluttua asetelma on sellainen, että kuntia on viidennes vähemmän", Parjanne ennustaa jäsenistönsä kutistuvan vauhdilla. Nykyään Suomessa toimii 446 kuntaa ja 230 kuntayhtymää.
Oikeastaan kuntien ja kuntayhtymien verotulokehityksen pitäisi seurata palkkasumman kasvua. Se on osoittanut 3-4 prosenttia plussaa vuosittain.
Kuntien vuosikate uhkaa kuitenkin romahtaa tänä vuonna alijäämäiseksi. Kunnilta onkin niistetty veronvähennysten kautta lähes 900 miljoonaa euroa viimeisten kahdeksan vuoden aikana.
"Tässä vaiheessa on kaikki syy olla optimistinen", kuntalobbari sanoo. Vaikka paljon jääkin nyt sen varaan, nouseeko talouselämä loppuvuodesta jaloilleen.
Terveyshanke varmistuu
Itseasiassa punamultahallitus on jo tullut hieman vastaan. "Kansallinen terveyshanke on nyt saamassa valtion rahoituksen", Parjanne ennakoi.
Hallitusohjelma lupaa, että kunnat ja valtio jakavat sosiaalialan ja terveydenhuollon kustannukset puoliksi. Tähän asti valtionosuus on ollut runsas neljännes.
Kunnat tosin kamppailevat vielä oman osuutensa kanssa. "Paljon riippuu uudesta talousarviosta ja kompensaatioista."
Kolmannes ulkopuolelta
Kunnissa, kuntayhtymissä ja seutukunnissa on keksitty budjettihätiä paikkaamaan mitä erilaisempia sopimuksia säästää ja jakaa velvollisuuksia.
Myös hankintojen kilpailuttaminen on edennyt hyvää vauhtia. Kuntien 27 miljardin euron talousvolyymistä jo 8-9 miljardia täyttyy ulkopuolisten hankintojen kautta.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden ostot ulkoa ovat lisääntyneet kymmenyksen vuosivauhtia. Vanhustenhuollossa kuntien ostot etenevät jopa viidenneksen harppauksin.
Kaikista toimista huolimatta ovat isommat peruskunnat monessa tapauksessa parempi ratkaisu kuin se, että voimia haaskataan lukemattomiin yhteistyöviritelmiin kuntien välillä, Parjanne miettii: "Tarvitaan laajempia hartioita."
Yleiskaavan imussa
Kuntaliitoksia on vireillä 30: "Enemmän kuin koskaan." Kypsymässä tosin on vain muutama. Ja tie on tunnetusti aina tuskainen, sillä liitos liippaa kuntalaisten identiteettiä.
Yhdistyminen ei silti ole mikään heikkouden merkki. Päinvastoin, edellyttäähän yhdistyminen juuri läheistä, elinkeinopohjaltaan ympäristöönsä kasvua säteilevää keskusta.
"Oulun seudulla yhteistyö varmaan tiivistyy, siellä eletään samasta strategiasta."
Oulun seudulla suuntausta edistää Suomen ensimmäinen yhteinen yleiskaava. Parjanne luottaa kaavan vievän kohti koko seutukunnan liitosta: "Jos se ohjaa järkevään maankäyttöön, niin kaikki hyötyvät."
Esimerkiksi Savukoskella tai Utsjoella taas ei liitoksista juuri olisi hyötyä. "Spesiaalitapaukset tarvitsevat erikoisruisketta ja harkinnanvaraista apua", Parjanne sanoo.
Myös Koillismaalla, Kemijärvellä tai Kuusamossa tuskin voisi odottaa kuntaliitoksista hyötyä. "Ei voi Technopolista joka kylään laittaa eikä joka kunnasta tule matkailun mekkaa."