Kolumni

Joka toinen nuori on afrikkalainen vuonna 2100

”Lentokoneen laskeutumistelineestä löytyi kuollut lapsi Pariisissa”, otsikoi Helsingin Sanomat tammikuun alussa.

”Lentokoneen laskeutumistelineestä löytyi kuollut lapsi Pariisissa”, otsikoi Helsingin Sanomat tammikuun alussa.

Ruumis löytyi Norsunluurannikon pääkaupungista Abidjanista lähteneestä Air Francen koneesta sen laskeutuessa Roissyn kentälle.

-
Kuva: Vincent Capman

Lapsen henkilöllisyys selvisi muutaman päivän kuluttua. Laurent-Barthélémy Ani Guibahi oli 14-vuotias yläkoululainen. Ranskalaisen Le Monde -lehden haastattelemat opettajat luonnehtivat häntä tavalliseksi oppilaaksi, joka ei loistanut muttei myöskään häiriköinyt tunneilla.

Laurent-Barthélémyn luokalla oli 112 oppilasta. Tila tahtoi käydä vähiin: koulussa on 7 000 oppilasta, vaikka paikkoja on 3 500:lle.

Laurent-Barthélémy piti tiedeaineista, kertoi hänen isänsä, joka on itse matemaattisten aineiden opettaja. Isällä ei ole vakituista työpaikkaa, vain satunnaisia yksityistunteja. Kolmilapsinen perhe asuu alle 15 neliön asunnossa.

Miksi Laurent-Barthélémy päätti lähteä matkalle, josta kukaan ei voi selvitä hengissä? Kellään hänen ystävistään ei ollut vastausta. Teini ei ollut maininnut suunnitelmistaan, mutta päätös oli tarkkaan harkittu, kaverit arvelivat. Viime kuukausina Laurent-Barthélémy oli alkanut viettää paljon aikaa viereisessä nettikahvilassa ja harjoitella eurooppalaista korostusta puhuessaan ranskaa. Ehkä Laurent-Barthélémy vain halusi itselleen toisenlaisen elämän kuin sen, mikä häntä tuntui odottavan kotimaassa.

Traaginen, neljätoistavuotiaan nuoren pojan päätös kertoo paljon siitä todellisuudesta, jossa merkittävä osa Afrikan nuorisoa elää.

Vaikka peruskouluun on pääsy, olosuhteet eivät aina ole oppimiselle otolliset ja ammatillista koulutusta on vähän. Työttömyys nuorten parissa on suurta, varsinkin kaupungeissa.

Esimerkiksi Etelä-Afrikassa, joka on maanosan toiseksi suurin talousvalta, työvoimaan kuuluvista alle 25-vuotiaista työttöminä viime vuoden 2019 tilastojen mukaan oli 58 prosenttia. Kaikista alle 25-vuotiaista 32 prosenttia ei ole töissä tai koulutuksessa.

Ne, joilla on töitä, elättävät usein myös osaa suvusta, koska sosiaaliturvan tarjoamia verkkoja ei ole.

Afrikan väestöstä noin 60 prosenttia on alle 25-vuotiaita. Politiikkaa hallitsee huomattavasti vanhempi sukupolvi, jonka edustajat ovat lähes poikkeuksetta miehiä. Usein ero väestön keski-iän ja johtajien välillä on yli 40 vuotta.

Politiikan korruptio, joka heijastuu myös yritysmaailmaan, nakertaa uskoa demokratiaan ja sen toteutumiseen kotimaassa. Länsimaisilla suuryrityksillä on monessa Afrikan maassa valta sanella poliittisia päätöksiä.

Samalla afrikkalainen nuoriso on huomattavasti terveempää ja koulutetumpaa kuin vanhempansa ja isovanhempansa. Yhä suurempi osa nuorista on kasvanut kännyköiden ja internetin kanssa ja tietää maailman menosta enemmän kuin vanhempansa.

Eurooppa näyttäytyy tällaisessa tilanteessa mahdollisuutena saavuttaa parempi elämä, oli kyse sitten paremmasta koulutuksesta, koulutusta vastaavasta työpaikasta, työtä vastaavasta palkasta tai ihmisarvoisemmista olosuhteista kotimaahan jäävälle suvulle. Jälkimmäistä ajatusta tukee monessa perheessä elävä esimerkki Eurooppaan lähteneestä sukulaisesta, joka elättää kymmeniä ihmisiä kotona.

Ehkä jotain näistä asioista tavoitteli myös 14-vuotias Laurent-Barthélémy.

Olen tavannut vuosien varrella monia lähtöpäätöksen tehneitä alle 25-vuotiaita eri Länsi-Afrikan maissa. Harva heistä suunnittelee jättävänsä kotimaansa lopullisesti. Useimmat ajattelevat lähtevänsä muutamaksi vuodeksi ja palaavansa sitten takaisin kotimaahan, hankittuaan koulutuksen, pääoman tai työkokemusta – aivan kuten omat, Ranskassa asuvat lapseni ja heidän ystävänsä, jotka suunnittelevat opintoja, parin vuoden komennusta tai vain sapattivuotta ulkomailla matkusteluun. Tähän tarvitaan kuitenkin mahdollisuus lähteä, palata takaisin ja lähteä uudelleen, jos siltä tuntuu.

Siinä missä Suomen passi avaa ovet 188 maahan, Laurent-Barthélémyn norsunluurannikkolaisella passilla pääsee viisumitta 57 maahan, joista yksikään ei ole Euroopassa. Laittomasti rajat ylittäneen kotiinpaluu tarkoittaa sitä, ettei uutta lähtöä voi ajatella. Kun mahdollisuutta lailliseen muuttoon ei ole, lähtemisestä tulee helposti lopullista.

Afrikan väestönkasvu on maailman nopeinta. Vuoteen 2100 mennessä alle 25-vuotiaiden määrä tulee Afrikassa kasvamaan 181 prosenttia, samalla kun se laskee 21 prosenttia Euroopassa ja 27 prosenttia Aasiassa.

Vuonna 2100 joka toinen nuori maailmassa on afrikkalainen.

On kaikkien etu, että nämä nuoret kokevat voivansa vaikuttaa elämäänsä ja yhteiskuntaan. Siihen kuuluu myös mahdollisuus liikkua: lähteä ja palata takaisin.


Taina Tervonen on muuttoliike- ja turvapaikkakysymyksiin perehtynyt toimittaja ja tietokirjailija. Häneltä ilmestyi Anna Aution kanssa pakolaiskriisiä käsittelevä Hukkuneet -kirja, joka oli tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana 2019.

Oikaisu 17.2. kello 16.05: Artikkelissa todettiin alun perin virheellisesti, että Etelä-Afrikassa kaikista alle 25-vuotiaista 55 prosenttia olisi työttömänä. Todellisuudessa työvoimaan kuuluvista alle 25-vuotiaista työttöminä viime vuoden 2019 tilastojen mukaan oli 58 prosenttia. Kaikista alle 25-vuotiaista 32 prosenttia ei ole töissä tai koulutuksessa.