Vapauden luvattu maa Yhdysvallat on edelleen maailman ahkerin vangitsija. Maassa on tällä hetkellä noin 2,3 miljoonaa vankia. Se on noin kuusi kertaa enemmän suhteutettuna väestöön kuin keskimäärin muualla maailmassa.
Kun Suomessa kiven sisällä istuu vuoden 2006 tilastojen mukaan noin 73 ihmistä sataatuhatta kansalaista kohti, sama luku on Yhdysvalloissa 751. Kun lapset otetaan laskuista pois, käytännössä joka sadas amerikkalainen istuu linnassa.
Lähelle Yhdysvaltain lukuja pääsee vain Venäjä, jossa on 627 vankia sataatuhatta kansalaista kohden. Britanniassa luku on 151 ja Japanissa vain 63.
Yhdysvaltain valtava vankipopulaatio on suhteellisen uusi ilmiö. Vuosien 1925-1975 tilastojen mukaan vankimäärä jäi länsimaalaisittain keskivertolukujen alle 110 vangilla sataatuhatta asukasta kohti.
Vasta 70-luvun lopussa hyväksytyt jyrkennykset rikoslakeihin ja erityisesti koventunut suhde huumeisiin alkoivat dramaattisesti kasvattaa vankien määrää. Vankilaan joutui yhä pienemmistä rikoksista yhä pidemmäksi aikaa.
Huolimatta viimeaikojen rikostilastojen kaunistumisesta Yhdysvalloissa murhataan neljä kertaa enemmän ihmisiä kuin useimmissa Länsi-Euroopan maissa. Samalla kuitenkin maassa tehdään vähemmän murtoja ja ryöstöjä kuin esimerkiksi Kanadassa, Australiassa tai Britanniassa.
Korkeiden henkirikoslukujen yhtenä selityksenä pidetään vapaamielisiä aselakeja. Kun tuliaseita on helposti saatavilla, niitä myös käytetään enemmän kuin muualla.
Tutkijoiden mukaan yksioikoinen suhtautuminen huumausaineisiin on yksi vankilukuja selittävä tekijä.
Kun vielä vuonna 1980 vankiloissa oli noin 40 000 huumerikoksista tuomittua, nyt heitä on puoli miljoonaa.
Kasvua selittää 80-luvun alussa omaksuttu politiikka, joka kriminalisoi laajasti myös huumeiden käytön, ei vain välittämistä tai myymistä.
Vankiloissa istuu satoja tuhansia ihmisiä jotka muualla olisi ohjattu hoitoon eikä rangaistuslaitokseen.
Sama pätee mielenterveyspotilaisiin. Noin kolmanneksen Yhdysvaltain vankiloiden asukeista lasketaan olevan telkien takana hoitamattomien mielenterveysongelmien aiheuttamien rikosten vuoksi.
Tärkeimpänä selityksenä amerikkalaisen rangaistuskäytännön kovuuteen pidetään kuitenkin maan oikeuslaitoksen vahvaa poliittisuutta.
Useimmat tuomarit ja syyttäjät valitaan virkoihinsa avoimilla vaaleilla ja mikään ei tunnu purevan äänestäjiin yhtä hyvin kuin lupaus tuomita mahdollisimman ankaria rangaistuksia.
"Mitä kovempia tuomioita jakaa, sitä paremmat mahdollisuudet tuomarilla on uudelleenvalintaan", kertoo maansa rangaistuskäytäntöjä tutkinut Michael Tonry joka on kirjoittanut kirjan The Handbook of Crime and Punishment, rikoksen ja rangaistuksen käsikirja. "Populismilla on valtava sija amerikkalaisessa demokratiassa."