Oulussa oiotaan runsaasti lasten ja nuorten hampaita: noin 25 prosenttia 6-17-vuotiaista käy jossain vaiheessa oikomishoidossa.
"Olemme laajuudessa viiden-kuuden kaupungin kärkijoukossa", Oulun kaupungin hammashuollon palvelupäällikkö Sakari Kärkkäinen kertoo.
Viime vuonna kunnallisessa hammashuollossa kävi 40 000 oululaista, joista 4 000 hampaiden oikomisen takia. Lukemia korottaa se, että Oulussa hoidetaan vaativiakin purentavirheitä, jotka olisivat muualla erikoissairaanhoidon heiniä.
Oikomishoidot ovat lääketieteessä vielä suhteellisen uusi ilmiö, ja uusia tutkimuksia tehdään koko ajan.
Kärkkäinen myöntää oikomishoitojen vievän hammashuollon voimavaroja, mutta nykyinen palvelutaso on hänen mielestään kohdallaan.
"Oikomishoito kuuluu lasten perushoitoon. Pelkästään esteettisten syiden takia emme hampaita oio", Kärkkäinen toteaa.
Oikomatta jätetty hammasrivistö voi johtaa myöhemmin aikuisena päänsärkyihin ja leukanivelten tai hartia-alueen kipuihin.
Perustelut
vaihtelevat
Sosiaali- ja terveysministeriön hammashuollon asiantuntijan Anne Nordbladin mukaan alueelliset erot ovat oikomishoidoissa suuret.
"Ongelmana on, että pienissä kunnissa ei ole tekijöitä. Jossain taas oiotaan hampaita enemmän kuin mitä kriteerit määräävät", Nordblad kertoo.
Samaa vakuuttaa porilainen hammaslääketieteen tohtori Terttu Pietilä. "Jossain oikomishoitoihin panostetaan niukasti, jossain reilusti."
Kaikki haastatellut ovat yhtä mieltä siitä, että lasten hampaiden oikomisella säästetään tulevaisuudessa pitkä penni.
Valtakunnallisen suosituksen mukaan purentavirhe arvioidaan kymmenportaisella asteikolla. Siitä huolimatta päätöksiä oikomishoidon aloittamisesta tehdään Pietilän mukaan hyvin erilaisin perustein.
"2000-luvun alussa tehdyn tutkimuksen mukaan vain puolet terveyskeskuksista käytti pisteytystä. Toki inhimillinen arviointi on aina jokaisessa tapauksessa mukana", Pietilä toteaa.
Oulussa pisteytys on käytössä.
Hoitajien rooli
kasvaa?
Oikomishoitojen kysyntä ja tarve on lisääntynyt merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana.
Kärkkäinen nostaa yhdeksi syyksi ravinnon pehmenemisen. "Leukaluut pienenevät, mutta hampaat pysyvät samankokoisina", Kärkkäinen selventää.
Oulun yliopiston suu- ja leukakirurgian professorin Kyösti Oikarisen mukaan syitä on monia: "Nykyään hampaat pysyvät suussa aiempaa kauemmin. Ennen ne tippuivat, eikä ahtautta päässyt syntymään. Toki myös median antamat mallit vaikuttavat."
Kärkkäisen mielestä tulevaisuudessa hammashuoltoa on tehostettava kaikilla osa-alueilla, sillä palveluiden kysyntä kasvaa kaiken aikaa.
Tilaaja-tuottaja-malli on tulossa entistä vahvemmin myös suun terveydenhuollon piiriin. "Hoitajien entistä suurempi rooli on yksi keino muiden joukossa", Kärkkäinen pohtii.
Ruotsissa hammashoitajille järjestetään työn ohessa koulutusta, joka antaa eväitä avustajan tehtäviin oikomishoidoissa.
Terttu Pietilä suosittelee samaa mallia Suomeenkin, sillä siten hammaslääkäreitä vapautuisi perustason hammashuoltoon.
Hammaslääkäripula vaivaa etenkin Itä-Suomea. Yliopistotason koulutusta on Pietilän mielestä vaikea lisätä nykyresursseilla. "Luulen, että Oulussa tilanne on ihan hyvä, mutta Helsingissä ja Turussa on tiukempaa opettajien määrän suhteen", Pietilä aprikoi.