Kierrätystyöntekijä Sirpa Lustila ehtii työpäivänsä aikana purkaa eräänkin keskusyksikön alkutekijöihinsä. Yksi kone on selvä kymmenessä minuutissa: kaapelit, liittimet, metallit, prosessorit sievästi omissa kasoissaan ja tyhjät muovikuoret huoneen nurkassa entisten jatkona.
Työtahtia ei vähääkään haittaa se, että Lustila on syntymästään saakka ollut kuuro. Työn saantia kuurous sen sijaan on hankaloittanut sitäkin enemmän.
Vaikeinta oli nuorempana, parikymmentä vuotta sitten, kun tulkkipalveluakaan ei vielä ollut apuna. Suomen kieli on Lustilalle kuten muillekin kuuroille vieras kieli, jolla on vaikea ilmaista itseään kirjallisesti. Toisaalta viittomakieltä ymmärtäviä työnantajia oli, ja on edelleenkin, kovin harvassa.
Kuurojen sisar auttoi
Lustila onnistui saamaan siivoustöitä, mutta hommia piti paiskia yöllä ja varhain aamulla ja se kävi pitemmän päälle raskaaksi. Seurakunnan kuurojen sisaren avulla uusi työpaikka löytyi varuskunnan keittiöstä. Siellä Lustila työskentelikin pitkään - siihen saakka, kun varuskunta yhdeksän vuotta sitten lakkautettiin.
Seurasi neljä pitkää vuotta työttömänä. Nyt Lustila purkaa tietokoneen keskusyksiköitä Toppilassa sijaitsevassa Tervatullissa, joka on kestävän kehityksen periaatteelle pohjaava sosiaalinen yritys. Tervatullissa on töissä myös muita vaikeasti työllistettäviä.
Vaikeuksista huolimatta Lustilalla on ollut työn suhteen tuuria. Kuurojen työllisyystilanne ei ole kehuttava, työttömänä on vähintään joka neljäs. Esimerkiksi Oulussa asuu monia jo kohta keski-ikää lähestyviä kuuroja, joilla ei ole koskaan ollut vakituista työpaikkaa. Kuntoutusrahaa saavien nuorten tilanne ei sen parempi, koska työvoimapalvelut eivät heitä koske.
Siinäkin suhteessa Lustilalla on ollut tuuria, että työpaikalta löytyy myös viittomakieltä taitava esimies, Arto Suomela. Suomelan taidot ovat peräisin kotoa, sillä hän on kuurojen vanhempien kuuleva lapsi. Suomela vetää projektia, jolla pyritään parantamaan kierrätysalan sosiaalisten yritysten toimintaedellytyksiä. Sytrim-ohjelma on saanut kumppaneita myös muista Euroopan maista.
Kuurous ei ole estänyt Sirpa Lustilaa elämästä normaalia itsenäistä elämää. Omaan asuntoon hän muutti parikymmentä vuotta sitten. Kotona elämää helpottavat muutamat tekniset apuvälineet kuten tärisevä herätyskello tyynyn alla ja ovikello, joka ilmoittaa vieraan tulosta valosignaalein.
Suuri apu on kännykästä, joka on korvannut tekstipuhelimet. Tekstiviesteillä kuurot pääsevät hieman lähemmäksi reaaliaikaista viestintää.
Toki yhteisen kielen puute rajoittaa. Kodin ulkopuolisia harrastuksia Lustilalla ei ole, eikä ystäväpiirikään ole kovin laaja. Kuurojen yhdistyksen toiminnassa hän silloin tällöin tapaa muita kuuroja, jotka osaavat viittomakieltä. Mutta yhdistyksen kokouksiinkin tulee lähdettyä kovin harvoin. Elokuvissa tai teatterissa Lustila ei käy koskaan.
Vaikeus saada itsensä ymmärretyksi aiheuttaa kiusallisia tilanteita. Viimeksi ongelmia syntyi kadonneita auton avaimia haeskeltaessa.
Ensi viikolla normaalia arkirutiinia rikkoo parin päivän kurssi, johon Lustila on ilmoittautunut. Osallistumisen ratkaisee se, saako hän tulkkikeskuksesta tulkin niille päiville. Tulkin saanti on syksyn surkeasta tilanteesta helpottunut, mutta edelleenkään apua on turha kysellä kovin kiireellisiin tarpeisiin.
Lustilalla on kotonaan myös tietokone, josta on paljon hyötyä. Pankkiasiat ja ostokset postimyynnin kautta hoituvat omalta koneelta. WEB-kameraa Lustilalla ei tietokoneessaan vielä ole, eikä hän erityisemmin ole osannut sitä kaivatakaan, mutta kameran avulla monet tulkkausta vaativat asiat hoituisivat joustavasti ilman, että tulkin tarvitsi tulla paikan päälle.
Oulun kaupunginhallitus antoi kuluneella viikolla lausuntonsa Oulun Kuurojen yhdistyksen vetoomukseen kuurojen palvelujen parantamiseksi. Asiaan suhtauduttiin periaatteessa myönteisesti ja erilaisia kehittämismuotoja luvattiin etsiä.