Risto Isomäen kolme viimeksi ilmestynyttä tieteisromaania Herääminen, Sarasvatin hiekkaa ja Litium 6 antavat lohduttoman kuvan ihmiskunnan tulevaisuudesta. Jokainen lukija voi pohtia, kuinka lähellä tai kaukana tapahtumat ovat.
Heräämisessä avaruuden asukit yrittävät saada ihmispolojen päähän järkeä, etteivät nämä tuhoaisi planeettaansa täysin.
Pari vuotta sitten ilmestynyt Sarasvatin hiekkaa ylsi Finlandia-palkintoehdokkaaksi. Kirja ei anna toivoa ihmisen järkiintymisestä, vaan lopulta ilmasto lämpenee niin paljon, että koko ihmiskunta hukkuu mannerjäätiköiden sulamisvesiin.
Syksyllä ilmestyneessä Litium 6:ssa terroristit jahtaavat ydinasetta. Kirjassa eletään aikaa, jolloin ilmaston lämpenemistä on ryhdytty toden teolla torjumaan rakentamalla lisää ydinvoimaa.
Litium 6:ssa Isomäki ennakoi sattuvasti suurvaltapolitiikkaa. Juuri ennen joulua Yhdysvaltain presidentti George W. Bush julisti, että ydinvoima on paras keino suitsia kasvihuonepäästöjä. Ydinvoima on presidentin mukaan myös vastaus yhä kasvavaan energiantarpeeseen.
Todellisuudessa Isomäen tulevaisuudenkuva ei ole yhtä toivoton kuin kirjoissa.
"Olen nyt saanut purettua pahimmat kauhukuvat ja voin seuraavaksi keskittyä muuhun", Isomäki sanoo.
Seuraavaksi hän aikoo tarjota ratkaisuja ongelmiin, kuten antaa vinkkejä estää maapallon ylikuumeneminen. Ydinvoimaan hän suhtautuu kriittisesti, mutta ei halua liioitella sen uhkia. Hänen mielestään ydinvoima ei kuitenkaan ratkaise ihmiskunnan energiantarpeen kasvua.
Saharasta sähköä Keski-Eurooppaan?
Sarasvatin hiekassa yksi päähenkilöistä etsii sopivaa paikkaa yksityiskäyttöön soveltuvalle tuulimyllylleen. Litium 6:ssa pääparin residenssin lämmityksestä ja sähkötuotannosta huolehtii aurinkoenergiaa käyttävä järjestelmä.
Isomäki arvioi, että tulevaisuudessa aurinko, tuliperäisestä maaperästä saatava geoterminen energia ja tuulivoima ovat ihmiskunnan tärkeimmät energianlähteet.
Hän ennustaa, että pienet kylätason aurinkovoimalat ovat arkipäivää jo vuonna 2030 tai 2050, mutta viimeistään sadan vuoden päästä aurinkosähkö on hallitseva sähköntuotannon muoto.
Isomäen mukaan Israel, Yhdysvallat ja Australia ovat erityisen pitkällä niin sanotun keskittävän valosähköteknologian kehittämisessä. Maat ovat kehittäneet järjestelmiä, joissa auringon valoa keskitetään peileillä tai linsseillä 500- tai 1000-kertaisesti valokennoihin.
Keski-Euroopan energiantarpeen tyydyttämiseksi on jo vanhastaan kaavailtu sähköntuontia Saharan suurista aurinkovoimaloista. Tosin nykytietämyksen mukaan aurinkovoimaloita pitäisi rakentaa viiden ison ydinvoimalan verran, että niistä tulisi taloudellisesti kannattavia.
Höyryn mukana metalleja
Nykyskenaarioissa vähemmälle jäänyt geoterminen energia nousee Isomäen arvion mukaan heti toiselle sijalle auringon jälkeen.
Geotermistä energiaa tuotetaan jo nyt kymmenissä maissa. Islanti on nyt ainoa maa, joka kokeilee geotermisen sähkön tuottamista hyvin kuumalla höyryllä eli niin sanotulla ylikriittisellä höyryllä.
Geotermisen energiantuotannon yhteydessä saadaan myös harvinaisia metalleja kuten platinaa, palladiumia ja tantaalia elektroniikkateollisuuden tarpeisiin ja dieselautojen katalysaattoreihin.
"Veteen liuenneita metalleja tulee pinnalle nimenomaan silloin, kun käytetään ylikriittistä höyryä, joten kaikki jo käytössä olevat geotermiset voimalat eivät pysty tähän", Isomäki huomauttaa.
Geoterminen energia on varteenotettava vaihtoehto tuliperäisillä seuduilla, joissa maan kuori on ohutta. Suomen paksu peruskallio estää sen, että meillä siitä tulisi käyttökelpoinen energialähde.