Joka kolmas aikuinen pelkää hammaslääkärikäyntiä joko paljon tai jonkin verran. Osa pelkää puudutusta, kipua tai tärisevää poraa, osa kontrollin menetystä tai hampaita haukkuvaa hammaslääkäriä.
- Pelko ei aina näy päälle päin eikä keskimääräistä pelkopotilasta ole olemassa, 25 vuoden ajan hammashoitoa pelkääviä hoitanut Turun yliopiston sosiaalihammaslääketieteen professori Satu Lahti sanoo.
Hammaslääkäri Richard Rydbeck ja suuhygienisti Ulla Below ovat huomanneet, että heidän apunaan Hämeenlinnassa ja Hattulassa jo kolmatta vuotta työskentelevä kääpiömäyräkoira Nipsu on helpottanut monen pelkopotilaan oloa rauhallisella läsnäolollaan.
Sylissä makaavan koiran läheisyys laskee potilaan verenpainetta. Samalla erittyy mielihyvähormoni oksitosiinia, eikä potilas tarvitse välttämättä puudutusta.
Koira voi hyvin toimia apuna pelkopotilaiden hoidossa, kunhan potilailta kysytään aina suostumus etukäteen, sanoo Etelä-Suomen aluehallintoviraston terveydenhuoltoyksikön päällikkö, erikoishammaslääkäri Anne Hiiri.
- Yhdysvalloissa koiria käytetään jonkin verran, mutta Suomessa niiden käyttö ei ole kovin tavallista. Koiralle ei tarvita erillistä lupaa, eikä se ole hygieniaeste. Asiaa selvitettiin pari vuotta sitten Suomen sairaalahygieniayhdistyksestä, jonka kanta on se, että sylissä makaava koira on niin kaukana operoitavasta suusta, ettei se muodosta estettä hygienian kannalta.
Myös Suomen hammaslääkäriliiton toiminnanjohtaja Matti Pöyry on sitä mieltä, etteivät hygieniaseikat ole esteenä koiran käytölle, kunhan se pysyy erillään instrumenteista.
- Yleinen menetelmä tämä ei ole, mutta jos koira rauhoittaa ja lisää luottamusta, niin mikä ettei.
35-vuotias Anne-Mari Alajuuma on pelännyt hammaslääkärissä lapsesta saakka ja usein vitkutellut hammaslääkäriin menoa viimeiseen asti.
Ensin hän pelkäsi poraamista ja nykyisin sitä, että yöllisen hampaiden narskuttelun seurauksena lonksumaan alkaneet leuat jäisivät hammaslääkärin vastaanotolla auki, kuten kerran haukotellessa.
Porauskammo sai alkunsa kouluaikojen liian ronskista kohtelusta hammaslääkärin vastaanotolla. Pelkoa on kuitenkin lievittänyt oma luottohammaslääkäri, joka on ottanut pelon vakavasti ja luonut turvallisen ilmapiirin.
Alajuuma on myös sopinut hammaslääkärinsä kanssa, että saa halutessaan lähteä pois vastaanotolta heti, kun haluaa - vaikka kesken poraamisen.
- Koskaan en ole lähtenyt. On kuitenkin ollut helpompaa mennä vastaanotolle, kun pakkoa ei ole.
Luottolääkärilleen Alajuuma pystyi myös tunnustamaan, että häpesi pelkoaan. Tuntui huojentavalta kuulla, että porauspelko on yleistä.
- Nyt ajattelen, että on normaalia pelätä poraamista, mutta tätä leukojen aukeamispelkoa pidän kyllä edelleen typeränä, hän kertoo.
Entä auttaisiko Nipsun kaltaisen hammaslääkärikoiran läsnäolo Alajuumaa?
- Ei ikinä. Varmaan kuolisin siihen paikkaan, jos makaisin hammaslääkärin tuolissa ja syliini laitettaisiin vielä joku eläin.
Tällaista tilannetta tuskin syntyisi ainakaan Nipsun kanssa, sillä se vaistoaa itsekin jos potilas ei ole koiraihmisiä, eikä silloin tuppaudu syliin, Rydbeck ja Below vakuuttavat.