"Minä muistelin, että kolme vuotta ollaan oltu pystyssä", Vesa Viinikka toteaa treenikämpän perältä.
Ei, vaan seitsemän, tällä Mäntyahon orkesterin nimellä", ryhmänohjaaja Irene Rantala tarkentaa.
Mäntyahon orkesterin edeltäjä, Tahkokankaan orkesteri on kyllä tahkonnut tahtia jo 70-luvulta saakka, Rantala ja ohjaajista toinen, Rauno Huotari muistelevat.
Nyt on tulossa palkinto: oma levy, Sympaattiset sävelet, ilmestyy keväällä. Masteroitavaksi se menee ensi viikolla.
Koko porukka on innoissaan, syystäkin. Rahoja ei saatu helpolla: niitä varten on keikkailtu ja vihdoin sponsoriksi saatiin Tahkokankaan palvelukeskus.
Rantala ja Huotari puistelevat päitään kysyttäessä, kuinka kovan väännön takana levyrahat olivat.
"Olivathan ne. Ja miten paljon tämä homma heille merkitsee", molemmat puhuvat yhteen ääneen.
Treenitilojakaan ei orkesterilla ole ollut aina. Oikeat treenitilat Tahkokankaan palvelukeskuksen kellaritiloihin saatiin "joskus viime syksynä", ohjaajat muistelevat.
"Lahjavaroilla ollaan soittopelit saatu", Rantala kertoo ja näyttää esimerkiksi Lyly Rajalalta perittyjä rumpuja.
Nyt niiden takana kapuloita heiluttaa Jukka Ahola.
"Minä jo pikkupoikana papan kärryissä rummuttelin puukapuloita niitä kärryjä vasten", Ahola kertoo.
Viime vuonna Mäntyahon orkesteri heitti nelisenkymmentä keikkaa.
"Kylläpä vuodet menee äkkiä", Viinikka huokaa, edelleen sieltä treenikämpän perältä.
Kun Aholalta kysyy, mitä jos orkesteria ei olisi, hän hiljenee.
"Ei ole koskaan tympeä lähteä keikoille", hän sanoo.
Rauno Tervonen on hetki sitten laulanut Hymyhuulet.
"Laulaminen on niin mukavaa. Yleisö kun on sanoissa oikein mukana, niin se on....", Tervosella loppuvat sanat kesken.
Hetken päästä se sopiva sana löytyy. "Se on mystistä."
Vesa Viinikka keskittyy Lentäjän poikaan. Ja saa kuuntelijankin keskittymään esitykseen.
"Laulaminen on mukavaa. Olen laulanut lastenkin kanssa"; Viinikka kertoo esiintymisensä jälkeen hieman ujosti, katselee lattiaan.
Kaikilla on tietenkin keikkamuistoja. Kaikilla on omat lempikeikkansa ja kaikki muistot eivät ole edes painokelpoisia, niin kuin esimerkiksi se, mitä Ahola teki kasitien varressa.
Mutta Ahola tykkää keikkailla, niin paljon ettei osaa eritellä lempikeikkaansa. Vai ehkä se sittenkin oli Hietasaaren kesäkeikka.
Ainakin se oli Tervosen mieleenpainuvin keikka.
"Siellä oli niin paljon yleisöä!"
Marko Pääkkö on Mäntyahon orkesterin roudari. Hänen lempikeikkansa oli taannoin tuolla kaupunginsairaalassa, kun ryhmä heitti keikkaa viidessä eri kerroksessa.
"Silloin olikin kevyt keikkavarustus", kaikki nauravat.
Ai niin, 10 000 eurolla saa tehtyä 500 kappaletta Mäntyahon orkesterin levyjä. Osa niistä on jo myyty etukäteen.