JoJo - Oulun Tanssin Keskus ei ole tavattoman ahneesti etsiskellyt omille eikä toisten valmiille tuotannoille esityspaikkoja Oulussa juuri NuKun ulkopuolelta. Poikkeusaikaa säännöstä ovat toissapäivänä kaupunginteatterissa neljänteen tulemiseensa elvytetty Tanssin gaala ja keväinen Tanssia tyrkyllä -festivaali. Mutta piipahduksia taidemuseoon ovat esittävät taiteilijat osanneet itsekin luovia, ja varsinkin viime vuosina museo on ottanut aktiivin roolin.
Lokakuisesta JoJo-tuotantoisesta pienoistanssiryppäästä on jäljellä toinen viikonloppu. Tarjolla on satsi, mikä on syntynyt kahden tanssitaiteilijan moninkertaisesta Shakespearen Hamletin luennan sulatuksesta. Tarina se ei ole.
Kun Hamlet toistaa kuuluisaa ollako vaiko eikö ollaansa, pukee kaksikko tämän omituisen olotilan teoksi ja asettautuu suurimmaksi osaksi aikaa Marjo Kanervon kahden valoa eri tavoin tutkivan teoksen väliin. Ollako vai ei assosioituu uudella tapaa.
Ja kun ottaa huomioon, että yläkerrassa Hailuotoon liittyvä näyttely liippaa merta, riemastuu esiinastuvasta kaksikosta ennen lopullista asettumista välitilaan. Nimittäin niin luovasti kaksikko poimii museotilan yksityiskohtia luomuksensa kannattimiksi: tiiliseinä ikkunoineen huokuu "kuninkaallista menneisyyttä", rapunvierikorokkeet tuovat vastaansanomattomasti mieleen laivan, laskusillan. Tämä on matka.