Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin päätös kieltää henkilökunnan tupakointi työaikana ja työtiloissa on nostanut tupakoitsijoiden metelin kuin kysymys olisi työehdoissa sovitun saavutetun edun poistamisesta. Monista tupakointitauoista työaikana on tosin tullutkin tupakoitsijoille saavutettu etu, vaikkei sellaista mihinkään työsopimuksiin ole tiettävästi koskaan kirjattukaan.
Toivottavasti Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin päätös saa seuraajia, sillä tupakkataukojen muille työntekijöille aiheuttamista paineista kantautuu viestejä varsinkin työpaikoilta, joissa työt nivoutuvat kiinteästi toisiinsa. Puuttuminen tupakoitsijoiden "etuoikeuteen" on kuitenkin niin herkkä asia, että sen kieltäminen aiheuttaa monenlaista pohdintaa. Työntekijöiden tasapuolisen suhtautumisen lisäksi tupakointikiellossa painavat terveyteen liittyvät asiat ja tupakoinnin aiheuttama työajan menetys.
Tupakointikiellolla viestitetään, ettei tupakointi sovi sairaaloiden työntekijöille työaikana. Heidän tehtävänään on hoitaa sairaita, antaa terveysvalistusta ja olla elämäntavallaan itse esimerkkinä muille. Lääkärillä tai hoitajalla on kovin vähän arvovaltaa puhua potilaille tupakoinnin lopettamisesta, jos itse tuoksuu tupakalle tai tupruttelee parinkymmenen asteen pakkasessa sairaalan pääportilla. Päiväkodin antama tieto tupakan vaarallisuudesta ei ole kovin vakuuttavaa, jos lastentarhanopettaja vetää nurkan takana norttia.
"Käyn tuolla "- lausahdukset ovat tuttuja hoito- ja palveluvaltaisilla työpaikoilla: sairaaloissa, päiväkodeissa, myymälöissä, pankeissa. Käytännössä se merkitsee, että tupakoitsija käy joko tupakkahuoneessa tai nurkan takana tyydyttämässä nikotiinin himoaan. Mutta mitä tekee sinä aikana hänen kollegansa? Rientää auttamaan hätäistä potilasta, laskuttamaan kassalle asiakasta tai silppuamaan ruokalassa päivän salaattiannosta ja sadattelee itsekseen tupakoitsijalle sallittua etua.
Tasapuolisuuden nimissä tupakoimaton voisi vaatia vaikkapa 5-15 minuutin mietiskelytaukoja muutaman kerran päivässä sohvalla ja rentouttavan musiikin säestyksellä. Ei ole vaikeaa arvata, millainen mekkala siitä tupakoitsijoiden keskuudessa syntyisi. Tupakoinnin rajoittamisen yhteydessä tupakoitsijat nytkin hokevat aina samaa mantraa eli yrittävät osoittaa rinnalleen muita epäterveesti eläviä. Ylipainoiset, vähän liikkuvat, liikaa rasvaa ja suolaa syövät eivät hae tukea tupakoitsijoista ainakaan julkisilla mielipidepalstoilla.
Kuitenkin on työaloja, joissa tupakkatauot eivät kasaa paineita ainakaan muille työntekijöille Jos työantaja sallii työajan käyttämisen tupakoimiseen eikä siitä ole haittaa muille, vaikutukset tuntuvat lähinnä tupakoitsijan omassa kukkarossa ja terveydessä.
Tupakointi tai tupakattomuus eivät sinällään riitä hyvän tai huonon työntekijän mittareiksi, vaikka niiden perusteella joitakin johtopäätöksiä tehdäänkin. Tupakan himonsa tyydyttänyt saattaa paiskia töitä "hullun lailla" siinä missä tupakoimaton laiskottelee. Selvä asia on ainoastaan se, että tupakkatauolla oleva työntekijä ei ole tekemässä työtään ja tehtävät siirtyvät muille.
Parhaimmillaan tupakkakielto työpaikalla antaa sysäyksen tupakasta luopumiseen heille, jotka ovat taiteilleet rajalla, polttaako vai eikö polttaa. Pinttyneinkään tupakoitsija ei voi enää valittaa, että nikotiinin puutteen vuoksi työpäivä menisi sekaisin. Sitä varten on olemassa nikotiinipurkat ja -laastarit. Entisenä ja itsekkäänä tupakoitsijana olen kokenut, ettei tarvita edes niitä. Niiden sijalla toimii itseinho ja vahva tahto.