Oulun kaupunginjohtajisto on osoittautunut hyväksi ponnahduslaudaksi, kun johtajat haluavat edetä urallaan. Oulun moderni johtamisoppi on kelvannut evääksi moneen uuteen tehtävään.
Oulu on iso kaupunki, jossa työskentely toimii hyvänä referenssinä, kun ansioita ja pätevyyttä vertaillaan. Oulun kaupunginjohtajisto on houkutteleva työpaikka, mutta viime aikoina ilmassa on ollut myös työntöä.
Uuden Oulun myötä johtajaporras vahvistui, kun naapurikuntien kunnanjohtajat sijoitettiin uuteen organisaatioon.
Kaupungin johto-organisaatio on paisunut leveäksi ja syväksi. Tilaaja-tuottajamalli on tuonut soppaan oman sekamelskansa. Tilaaja-tuottajamallista tosin on päätetty luopua, mutta vielä ei ole tiedossa, mitä tulee tilalle.
Ylimiehityksestä ja keinotekoisista tehtäväkuvista kertoo, että esimerkiksi elinvoimajohtajan tilalle ei nimitetty ketään. Sisäisellä siirrolla puolestaan hoidetaan apulaiskaupunginjohtaja Timo Kenakkalalta vapautuvat tehtävät.
Apulaiskaupunginjohtajan pestiä ei ole järkevää panna uuteen hakuun, kun johtamisjärjestelmä on joka tapauksessa määrä uudistaa. Hallintoa on syytä karsia ja muokata uudesta johtamisjärjestelmästä joustava, toimiva ja ketterä.
Oulu jatkaa liitosselvityksiä niin uuden kuntarakennelain kuin mahdollisesti valtioneuvoston pakkoperälaudan pakottamana. Uusien liitosten yhteydessä ei enää ole perusteltua, että johtajistoa laajennetaan automaattisesti liitoskuntien kunnanjohtajien määrällä.
Kuntaliitosten ja kuntien tehtävien karsinnan yhteydessä hallituksen pitää luopua rakenneuudistusta kuristavasta viiden vuoden irtisanomissuojasta.