Millainen on raviselostajan painajainen, mikä saa äänityöläisen pyörimään lakanoissaan?
Lähtö, jossa samalta viivalta starttaavat hevoset Shesellseashells, Akississtillakiss, Keepitinthefamily, Singinginsingsing ja Thechiefofmontana.
Oululainen Antti Pylkkänen ja selostajakollegansa voivat kuitenkin olla huoletta: edellä mainitut hevoset ovat olemassa, mutta samoissa lähdöissä ne eivät kilpaile.
"Suomalaisilla on paksu kieli, mutta jos voi keskittyä, niin kyllä sitä puhuu vaikka mandariinikiinaa", sanoo raveja ympäri Suomen juontava Pylkkänen.
Raviselostaja tekee työtään hetkessä kiinni. Lähdön tuoksinassa taipuisakin lallatin voi mennä umpisolmuun.
"Hirveitä mokia ei ole tapahtunut. Joskus tosin täytyy hankalampien nimien kohdalla vähän oikoa ja esimerkiksi puhua keulahevosesta", Pylkkänen naurahtaa.
"Nokkelat omistajat kiertävät nimisääntöjä kirjoittamalla kaiken yhteen. Hevosen nimi voikin ensin olla selostajalle puolishokki, mutta kun sen purkaa, niin lausuminen onnistuu."
Pylkkänen mainitsee heikoksi kohdakseen ranskalaisten ravurien nimet, vaikka hän on kieltä sen verran lukenut, että ääntämisen säännöt ovat tuttuja.
"Suomi on rautalankakieli ja kun siihen sekaan pitäisi suristella ranskan äänteet, ei meinaa aina onnistua. Toisinaan on turvauduttava junttaratkaisuun, lausuttava nimi tyylittelemättä suomeksi", hän sanoo.
Selostaja on työssään suurennuslasin alla. Palautetta tulee kuulemma heti, jos ääntämys menee pieleen. Antti Pylkkänen sanoo, että hevosen omistajaa ja nimen antajaa täytyy kunnioittaa. Siksi hän käy raviohjelman etukäteen tarkasti läpi.
"Olen ottanut sen sydämen asiaksi. Kun hevoselle on nimi annettu, joku idea siellä taustalla on. Mitään ei saa aliarvioida."
Raviselostajan on pidettävä myös pokkansa; ainakaan mikrofonin ollessa auki ei passaa nauraa, vaikka nimi herättäisi mitä tahansa mielleyhtymiä.