Oulu sai maanantaina uuden kaupunginjohtajan valtiovarainministeriön ylijohtajasta Päivi Laajalasta. Vuonna 1961 syntyneen Laajalan valinta ei ollut yllätys. Hän kuului ennakkosuosikkeihin alusta lukien.
Odottamatonta ei ollut vaalin tiukkuuskaan. Myös täpärästi kakkoseksi jääneen Jukka Weisellin tuki tiedettiin laajaksi.
Äänestystuloksen perusteella Laajalan mandaatti ei ole niin vahva kuin se voisi olla. Hän joutuukin nyt lunastamaan niiden henkilöiden luottamuksen, jotka halusivat kaupungin johtoon Weisellin.
Joka tapauksessa Laajalalla on virkaan ainakin kaksi merkittävää vahvuutta. Hän tuntee Oulun apulaiskaupunginjohtajavuosiltaan. Toisaalta hän on hankkinut valtiovarainministeriön kuntaosastolta kokemusta siitä, miten keskushallinto toimii – ja epäilemättä myös siitä, miten keskushallinnossa voi ajaa kunnan asiaa.
Laajala aloittaa kaupungin johtajavana viranhaltijana Matti Pennasen jälkeen ensi huhtikuussa tilanteessa, jossa ilmassa on sekä myönteisiä merkkejä että isoja epävarmuustekijöitä.
Nokian kännykkäbisneksen tilalle Ouluun on jo noussut monen pienemmän yrityksen kasvusto, joka on kaupungin näkökulmastakin yhtä jättiläistä parempi. Oulun pitkäaikaisiin valtteihin kuuluu myös nuori väestö, yliopisto, asema Pohjois-Skandinavian suurimpana kaupunkina ja esimerkiksi hyvät liikenneyhteydet.
Lähtökohdat ovat jopa niin hyvät, että vain suuret talousmyllerrykset tai päätöksentekijöiden virheratkaisut voivat suistaa kehityksen ojaan. Jälkimmäisestä on kuitenkin valitettavasti merkkejä ilmassa.
Muutaman viime vuoden aikana Oulun veroja ja maksuja on korotettu, velkaa on otettu ja silti palveluita on jouduttu heikentämään. Ensi vuoden lopussa kaupungin velan kokonaismäärä on jo huimat 800 miljoonaa euroa. Tämän ongelmallisuutta osa Oulun valtuutetuista ei kuitenkaan ole sisäistänyt.
Uusi kaupunginjohtaja ei voi tehdä talouden oikaisussa ihmeitä. Taloudenpidon realiteetteja hänen pitää kuitenkin jaksaa takoa luottamushenkilöihin silloin kun näiden katse yltää vain oman kylän tai asuinalueen rajoille taikka tuleviin kunnallisvaaleihin.
Laajala joutuu kohtaamaan myös vuoden 2019 alussa voimaan tulevan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen seurauksineen. Edessä on todennäköisesti melkoinen byrokraattinen savotta.
Olisi todellinen ihme, jos maakunnan ja lähes puolta sen väestöstä edustavan Oulun välille ei muutosvaiheessa syntyisi vääntöä uuden soten käytännön toteutuksesta.
Vaikka sosiaali- ja terveystoimi lohkaisee pyöreästi puolet kaupungin budjetista, uudelle kuuden vuoden kaupunginjohtajalle jää kuitenkin riittävästi tehtävää. Aiempaa keskeisemmäksi nousee kaupungin elinvoimasta huolehtiminen.
Siinä työssä vaaditaan verkostoja ja taitoa niiden luontiin, kykyä innostaa sekä uskallusta tarpoa vastatuuleen, jos kaupungin pitkän jakson etu sitä vaatii.