Poliitikko Galina Staravoitava 1998, toimittaja Anna Poljakovskaja 2006, tiedustelupalvelun entinen upseeri Aleksandr Litvinenko 2006, lakimies Sergei Magnitski 2009, liikemies Boris Berezovski 2013.
Venäjän monenkirjavia oppositiovoimia edustaneiden, murhattujen tai epämääräisissä oloissa kuolleiden lista on pitkä. Lauantain vastaisena yönä tähän listaan liitettiin presidentti Boris Jeltsinin ajan varapääministerin Boris Nemtsovin nimi.
Kremlin vallanpitäjät ovat joka kerta pesseet kätensä näistä jokaisesta murhasta tai epämääräisissä oloissa tapahtuneesta kuolemasta.
Niin nytkin. Ei kestänyt monta tuntia ennen kuin presidentti Vladimir Putin lausui, että kysymyksessä saattoi olla palkkamurha ja provokaatio. Viranomaiset ilmoittivat myöhemmin tutkivansa myös veriteon yhteyksiä Ukrainan tilanteeseen ja ääri-islamilaisuuteen.
Näin Putin ja tutkintaviranomaiset piirtelivät heti murhan jälkeen tutkimuksen suunnan. Putin määräsi, että tutkinnan johtoon nimetyt viranomaiset pitävät tutkinnan henkilökohtaisessa valvonnassaan. Näinkö varmistetaan, että saadaan haluttu lopputulos? Aidosti riippumatonta tutkimusta kyllä vaaditaan, mutta sitä tuskin tulee.
Tutkintalinjoista puuttuu kaikista ilmeisin eli se, voisiko murhan takana olla epämääräisiä, Venäjän vallanpitäjien käsikassaroina tai jopa heidänkin valvontansa ulkopuolella toimivia voimia. Tällainen tutkintalinja on jätetty selvittämättä myös muissa poliittisissa murhissa ja epämääräisissä kuolemantapauksissa.
Olenkin valmis lyömään vetoa, että veriteko todistetaan aikanaan oikeusistuimessa palkkamurhaksi, provokaatioksi tai sitten joko ukrainalais- tai islamistiterroristin tekemäksi.
Viittaamalla provokaation mahdollisuuteen Putin jätti oven auki sille, että Nemtsovin murhaa voidaan käyttää tilaisuuden tullen Ukrainan kriisin ympärillä käytävässä propagandasodassa.
Venäläisessä oikeusvaltiossa Kremlin sana on yhä laki. Poliittisen ohjeistuksen mukaiset ”tekijät” löydetään ja heille annetaan asianmukainen rangaistus. Samalla lailla ohjeistettiin myös miljardööri Mihail Hodorkovskia ja punk-yhtye Pussy Riotin nuoria naisia vastaan käydyt oikeudenkäynnit.
Nemtsovin murhan ajankohta johtaa jälkiä entistä enemmän sylttytehtaalle. Hänen oli määrä julkistaa lähipäivinä raporttinsa Venäjän joukkojen roolista Ukrainan sodassa. Murhapaikalta oli sunnuntaina määrä lähteä oppositiovoimien mielenosoitusmarssi Vesna eli Kevät.
Venäjän asevoimien osallistuminen Ukrainan sotaan on tunnustettu fakta suurin piirtein kaikille muille paitsi Venäjän johdolle. Venäläissotilaiden kuolemia tutkineita on pahoinpidelty. Sotapoikien kuolemia selvittävä Sotilaiden äidit -järjestö on mukana ”ulkomaisten agenttien” listalla.
Venäjän poliittisessa järjestelmässä aidolle oppositiolle ei ole tilaa. Useimmat ”oppositiopuolueet” ovat itse asiassa Kremlin perustamia.
Nemtsov oli heikon opposition uskottavimpia voimia entisen pääministerin Mihail Kasjanovin, 2011 potkut saaneen talousministeri Aleksei Kudrinin ja ekonomisti Grigori Javlinskin ohella. He ovat entisinä vallanpitäjinä raskasta sarjaa verrattuna shakkimestari Garri Kasparoviin tai aktivisti Aleksei Navalnyihin.
Nemtsovin murha saattaa olla vedenjakaja Venäjän sisäisessä, välillä hyvinkin arvaamattomassa kehityksessä. Tuon kehityksen kannalta on tärkeää, mitä Nemtsovin murhan tutkinnassa paljastuu – tai mitä ei paljastu.
Historian ironiaa on, että samainen Boris Jeltsin nosti valta-asemiin paitsi Nemtsovin myös Putinin. Hän on alkanut palauttaa Venäjälle vanhaa suurvalta-asemaa panemalla kuriin Georgian lyhyessä sodassa, liittämällä Krimin niemimaan Venäjään ja käymällä hybridisotaa Itä-Ukrainassa.
Parlamentin entinen oppositiojäsen Gennadi Gudkov oli Twitter-viestissään suorasukainen: ”He ovat alkaneet tappaa ’kansan vihollisia’. Nemtsov on kuollut. Kuka on seuraava?” Kansan vihollisilla hän viittasi Stalinin aikaan, jolloin tuon leiman saaneiden henki ei ollut kallis.
Toivottavasti ei olla näin pitkällä. Jos ollaan, Venäjällä voi tapahtua mitä tahansa.
Kolumni