Moniin kunnissa avoinna oleviin työpaikkoihin tulee roppakaupalla hakemuksia. On kuitenkin yksi tehtävä, joka ei houkuta: kunnan johtaminen. Oireellinen on Kajaanin tilanne. Maakunnallisen kaupunkikeskuksen vetäminen kiinnostaa hakemusten määrän perusteella tässä maassa kuutta ihmistä.
Kajaani voi olla poikkeuksellinen esimerkki maakuntakokeilun vuoksi, mutta vähäistä on halukkuus ollut viime ajat usein muuallakin. Taustalla on monia syitä, ja myös kuntalaiset ja kuntapäättäjät voivat asiassa katsoa peiliin.
Monissa Suomen kunnissa on talousvaikeuksia. Usein syyllisyys niistä nakataan kunnanjohtajan niskaan -- joskus aiheesta, varsin usein aiheetta. Liiasta aktiivisuudesta syyllistetään johtajaa, samoin liiasta passiivisuudesta. Ylipäätään takkiin tahtoo jostain tulla, tekipä mitä tahansa tai oli tekemättä.
Kunnanjohtajan rooli on paikkakunnalla omassa ja perheen niskassa koko ajan, oli sitten töissä tai vapaalla. Kaikesta tästä saa rahallisen korvauksen, joka on yleensä selvästi pienempi kuin vastaavissa vastuutehtävissä yksityisellä puolella.
Kuntaliitto yrittää nyt johtajasopimusten avulla lisätä kiinnostusta kuntien johtopaikoille. Suosituksena on, että sopimus otettaisiin käyttöön kaikissa kunnissa. Sen kautta määriteltäisiin sellaisia asioita kuin toimivaltakysymykset, palkkaus ja erokorvaus. Juuri niissä on viime aikoina pulmia ollut eri puolilla maata.
Pyrkimys on paikallaan, sillä nykyinen tilanne ei ole kuntalaisten eduksi. Kunnilla ei ole varaa siihen, että mahdolliset pätevät johtajat jättävät mieluummin hakematta koko tehtävään.
Tarvitaan myös kuntaorganisaation tukea valitulle johtajalle silloin, kun tämä toimii saamansa tehtävän mukaisesti. Jos kunnanjohtajan toivotaan tuovan muutosta entiseen, hän tarvitsee myös mahdollisuuden ja tilaa siihen. Pelisäännöt on räätälöitävä joka kunnan kohdalla erikseen, ja mieluiten selkeällä sopimuksella.
Ei myöskään pääse mihinkään siitä, että palkankin olisi oltava kilpailukykyinen yksityisen puolen vastaaviin tehtäviin verrattuna. Kunnan johtaminen ei ole kutsumustyö eikä luottamustehtävä, vaan vaativa ammatti. Ymmärrys siitä ei aina ole kohdallaan.
Yksi osa ongelman koko kuvaa on kuntalaisten itsensä niukka kiinnostus kunnallisiin luottamustoimiin. Sen myötä todellinen valta kunnissa jää turhan usein pienen piirin käsiin. Kun kuntien koko on kasvussa ja uusia haasteita luvassa, on myös kuntajohtamisen tarpeen muuttua.