Vaalitappion kärsinyt ja oppositioon ilmoittautunut vihreät haluaa pysyä näkyvillä, ja siihen henkilöihin kulminoituva puheenjohtajakisa tarjoaa tilaisuuden.
Vihreät kärsi eduskuntavaaleissa rökäletappion: puolue menetti kolmanneksen edustajapaikoistaan. Tämä käynnisti heti arvailut siitä, voiko ensimmäistä kauttaan puolueen puheenjohtajana toiminut Anni Sinnemäki jatkaa tehtävässään.
Aikansa emmittyään ja muutaman yön yli nukuttuaan Sinnemäki ilmaisi halunsa pitää kiinni puhteenjohtajan paikasta. Hän sai kuitenkin pian kaksi kilpailijaa, joista toista, eduskuntaryhmän puheenjohtajaa Ville Niinistöä, pidetään varteenotettavana haastajana.
Onko puheenjohtajakisassa kyse todellisesta kilpailusta vai haluaako puolue pitää itsensä tällä tavoin edes jossain määrin näkyvillä tilanteessa, jossa se on vapaaehtoisesti jättäytymässä oppositioon? Henkilöihin kohdistuva vaali on mitä otollisin tilaisuus saada puolueelle näkyvyyttä.
Kysymys on aiheellinen etenkin kun otetaan huomioon, että sekä puheenjohtaja Sinnemäki että eduskuntaryhmän puheenjohtaja Niinistö ovat vastuussa vaalitappioon johtaneesta vihreiden linjasta.
Puheenjohtaja-aikana Sinnemäki kasvoi tehtävien myötä. Vaikka työministerinä hänen saavutuksensa jäivät varsin vaatimattomiksi, niin kuin usein ministerille käy, häntä pidettiin asioihin perehtyvänä ja tunnollisena puurtajana.
Sinnemäki on nokkela keskustelija. Puhetta tulee ja näkemyksiäkin, kunhan vain kuulija jaksaa pysyä hänen ajatuksenjuoksunsa mukana. Hänen ongelmansa on huono ulosanti.
Niinistö sen sijaan puhuu selkeästi ja ymmärrettävästi, joskin hän tuppaa väsyttää kuulijat pitkillä jorinoillaan.
Näiden kahden pääehdokkaan linjat ovat aika lähellä toisiaan. Kumpikin edustaa kaupunkiliberaaleja vihreitä. Sinnemäki kulkee ehkä puolueen linjan keskitien vasenta ja Niinistö oikeaa reunaa.
Sinnemäki ammentaa tukensa kulttuuriväestä ja kehäkolmosen sisältä. Turkulaista Niinistöä pidetään osmosoininvaaralaisena liberaaliälykkönä.
Ehdokkaiden poliittisten linjojen samankaltaisuus kuvastaa vihreiden tämänhetkistä tilaa. Puolueen sisäinen tilanne on melko rauhallinen. Puolueessa ei ole järin suuria linjaerimielisyyksiä. Oululaisen ex-kansanedustaja Erkki Pulliaisen purkaus Sinnemäkeä kohtaan on tulkittavissa enemmän henkilökohtaiseksi pettymyksen ilmaukseksi kuin osoitukseksi puolueen sisäisistä leireistä.
Vaalitappio herättää keskustelua vihreissä. Selvästi ollaan tyytymättömiä porvariyhteistyöhön sekä toisaalta siihen, ettei puolue kyennyt pitämään linjaansa näkyvillä.
Linjakysymyksissä sen paremmin Sinnemäki kuin Niinistökään eivät voi kerätä irtopisteitä. Kumpikin kuuluu harjoitetun politiikan takuuhenkilöihin.
Kysymys näiden kahden ehdokkaan välillä on enemmän vihreistä sävyistä kuin suurista linjoista. Vaikka Sinnemäki on hienoinen ennakkosuosikki, ei hänen jatkonsa puheenjohtajana ole kirkossa kuulutettu.