Joh­ta­jak­si ja­los­tu­nut Leijona – Sakari Man­ni­nen kulki pitkän tien MM-ki­so­jen rat­kai­su­pe­laa­jak­si

Haukiputaan kasvatti Sakari Manninen on kulkenut pitkän tien Leijonien vastuunkantajaksi. Leijonien sankari on aina löytänyt keinot isompiensa höynäyttämiseen.

Sakari Manninen täräytti Leijonat unelmakudillaan välieriin. NHL-miljonääri John Klingbergin ja Tre Kronorin kisat päättyivät tylyyn tappioon.
Sakari Manninen täräytti Leijonat unelmakudillaan välieriin. NHL-miljonääri John Klingbergin ja Tre Kronorin kisat päättyivät tylyyn tappioon.
Kuva: MARTIN DIVISEK

Juttu dramaattisen Ruotsi-puolivälierän sankarista on julkaistu Kalevassa 8.11.2018. Manninen oli ottelun päätähti voittomaalillaan ja kolmella syöttöpisteellään.

Leijonien hyökkääjä Sakari Manninen astuu Helsingin Areenan mediatilaan ja istuu tuoliin, jota koristaa numero 10. Sama numero kuvaa osuvasti myös pelaajan alkukautta. Ensimmäistä kauttaan KHL:n Jokereissa pelaavan Mannisen startti maailman toiseksi kovimmassa jääkiekkoliigassa on ollut napakymppi.

Maajoukkuetauon alkaessa Haukiputaan kasvatti on Jokerien sisäisen pistepörssin kärjessä tehoilla 9+13=22.

Jos joku vielä vuoden 2018 alussa kyseenalaisti Mannisen aseman Leijonissa, ei soraääniä ole kuulunut enää pitkään aikaan. Viime kaudella Suomea Pyeongchangin olympialaisissa ja Tanskan MM-kisoissa edustanut Manninen on kypsynyt johtajaksi sekä Jokereissa että Leijonissa.

170-senttisen taiturin pelaaminen on nautittavaa katsottavaa. Erityisen mieleenpainuva oli Jokerien lokakuinen kotiottelu Riian Dinamoa vastaan. Manninen huudatti yleisöä ensin maalillaan, jota edelsi pitkä, omasta päädystä alkanut kuljetus. Lisäksi Manninen alusti John Normanin osuman nerokkaalla kikallaan: hyökkääjä syötti kiekon maalin takaraudan kautta itselleen ja eksytti samalla Dinamon puolustajan.

Manninen, 26, kiitää juuri nyt aidon itseluottamuksen aallonharjalla ja pelaa uransa kenties parasta jääkiekkoa.

Mannisen arvo joukkueelleen ei näy vain pistesarakkeesta. Hiljainen pohjoisen mies luistelee kaukalossa hämmentävän energisesti, eikä tingi koskaan puolustusvelvoitteiden tunnollisesta hoitamisesta.

– On se hieman yllättänyt, että olen pystynyt tekemään tuollaiset tehot. Pelaamme niin hyvin joukkueena ja luomme niin paljon paikkoja, että onnistumisia tulee, Manninen painottaa.

– Itselläni on ollut kova halu näyttää, että pystyn pelaamaan KHL:ssä. Olen saanut mahdollisuuden ja käyttänyt sen. Siihen olen tyytyväinen.

Mannisen uran keskeinen tarina tiivistyy kolmeen sanaan: kova halu näyttää.

Taitava pelaaja on saanut aina kuulla epäilyjä pienen kokonsa vuoksi.

– Muistan hyvin, kun pelasimme Kärppien pikkujunioreissa Haukiputaan Ahmoja vastaan. Ei ”Mane” vieläkään mikään jättiläinen ole, mutta silloin hän oli aivan tajuttoman pieni. Sitä ei voinut olla huomaamatta. Hän oli kaikkiin muihin verrattuna vielä pari päätä lyhyempi, Mannisen pitkäaikainen joukkuekaveri ja hyvä ystävä Julius Junttila kuvailee.

– Olihan se hauska näky, kun pelipaita roikkui melkein luistinten tasolla.

Mutta Junttila ja hänen joukkuekaverinsa huomasivat Mannisesta nopeasti muutakin. Kellon Holstinmutkasta kotoisin oleva pieni poika osasi pelata.

Saman huomion ovat tehneet kaikki hänen urapolkunsa varrelle osuneet pelikaverit ja valmentajat.

Ahmoista Mannisen matka jatkui C-juniorina Kärppiin. B-Kärpissä nuorta kykyä valmensi Petri Mattila, joka poimi hänet myöhemmin vielä yhdeksi kaudeksi Mestiksen Hokkiin kehittymään.

– B-Kärpissä seurasimme tarkasti pelaajien kiekollisen pelin suoritusvarmuutta: syöttämistä, syöttöjen vastaanottoa, kuljetuksia ja niin edelleen. Ja Manninen nousi niissä tilastoissa aina esiin Mikael Granlundin ja Joonas Komulaisen ohella, Mattila muistaa.

– Mannisella on huippupelaajia yhdistävä ominaisuus. Aina kun tie vie uuteen ja entistä kovempaan sarjaan, hän omaksuu heti asiat, jotka pelaajalta siinä ympäristössä vaaditaan.

Tie huipulle ei ole ollut luotisuora. Liigapaikka aukesi Kärpistäkin vasta sen jälkeen, kun Manninen oli pelannut kauden Mestistä Savonlinnan ja Lempäälän kaltaisilla pikkupaikkakunnilla.

– Hän on joutunut todistamaan osaamisensa uudelleen ja uudelleen. Se on jalostanut henkistä kovuutta, Mannista Jokereissa valmentava Lauri Marjamäki uskoo.

Manninen myöntää, että hän kääntää kokoonsa liittyvän kritiikin voimavarakseen.

– En ole pystynyt hienoihin taklauksiin tai siihen, että painan toisella kädellä äijän seinälle ja toisella otan kiekon pois. Minun on pitänyt miettiä muita keinoja – ovelia ja viekkaita – siihen, että pärjään.

Matka maineeseen alkoi Kellosta

Sakari Manninen on syntynyt 10. helmikuuta 1992 Oulussa. Kotoisin Haukiputaalta, Kellon Holstinmutkasta.

Hyökkääjä, kätisyys left.

Pituus/paino: 170 senttiä pitkä, painaa 78 kiloa. 

Aloitti jääkiekkoilun Haukiputaan Ahmoissa, jonka riveistä siirtyi Kärppiin C-juniorina. Ehti voittaa Kärppien junioreissa C-nuorten SM-kultaa (2008), B-nuorten SM-pronssia (2009) ja A-nuorten SM-kultaa (2010).

Pelasi kauden 2012–2013 Kajaanin Hokissa Mestistä. Debytoi Liigassa kaudella 2013–2014, edusti tuolloin sekä Kärppiä että KalPaa. Ensimmäinen täysi kausi Liigassa oli 2014–2015, joka päättyi Kärpissä mestaruusjuhliin. Siirtyi kaudeksi 2015–2016 HPK:hon, josta palasi kevätkaudella vielä lainalle Kärppiin. Kauden 2016–2017 jälkeen siirtyi HPK:sta Örebrohon. Viihtyi Ruotsissa kauden 2017–2018, jonka  jälkeen siirtyi KHL-seura Jokereihin.

Debytoi maajoukkueessa kaudella 2016–2017. Edusti Suomea vuonna 2018 Pyeongchangin olympialaisissa ja Tanskan MM-kisoissa.

Viettää kesät Oulussa. Tuttu näky Virpiniemen golfkentällä, pelaa lajia ”hieman alle kahdeksan tasoituksella”. Paras kierrostulos Virpiniemessä 76 lyöntiä.