Pääkirjoitus

Johtaja vaih­tui, opin ydin ei

Paavi Franciscus I voi tuoda katolisen kirkon toimintaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta korostavia painotuksia. Kirkon oppiin on radikaaleja uudistuksia turha odottaa.

Paavi Franciscus I voi tuoda katolisen kirkon toimintaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta korostavia painotuksia. Kirkon oppiin on radikaaleja uudistuksia turha odottaa.

Ensimmäinen Euroopan ulkopuolelta valittu paavi lähes 1 300 vuoteen, ensimmäinen eteläamerikkalainen paavi, ensimmäinen jesuiittajärjestön edustaja katolisen kirkon johtajana.

Argentiinalaisen Jorge Bergoglion, 76, valinta maailman suurimman kirkkokunnan johtoon konkretisoi muutosta, joka kirkossa on tapahtunut viime vuosikymmeninä. Katolisen maailman painopiste on jäsenmäärällä mitattuna liukunut kauas Roomasta ja Euroopasta.

Maailman noin 1,2 miljardista katolilaisesta yli 40 prosenttia on Etelä-Amerikassa. Euroopan osuus kirkon jäsenkunnasta on enää alle neljännes. Suhteellisesti nopeimmin kirkko kasvaa Afrikassa.

Valitessaan paavin vanhan maallistuvan mantereen ulkopuolelta katoliset kardinaalit osoittivat kykyä lukea ajan merkkejä. Ehkä kyse oli suorastaan välttämättömyydestä. Nyt kirkko on uskottavammin kaikkien maailman katolilaisten kirkko.

Pyhän Pietarin aukiolla argentiinalainen jätti itsestään kuulijoille kovin erilaisen kuvan kuin samalla paikalla esiintynyt edeltäjänsä Benedictus XVI. Siinä missä saksalainen vaikutti ylhäältä kansaa katsovalta korkea-arvoiselta teologilta, argentiinalainen oli maanläheinen, jopa itseironinen.

Vasta tulevaisuus näyttää, mitä Franciscuksen mukana muuttuu, vai muuttuuko mikään. Kotimaassaan Bergoglio tunnettiin vaatimattomista elämäntavoistaan ja köyhien asian ajamisesta. Tämä suuntaus voi nyt vahvistua kirkon linjauksissa, ellei se sitten huku Vatikaanin loisteliaiden rakennusten syövereihin.

Seksuaalieettisissä kysymyksissä Franciscus edustaa samaa linjaa kuin edellisetkin paavit. Argentiinassa hän on toiminut homoavioliittoja vastaan ja tukenut kirkon pappien naimattomuutta. Yllätys ei ole sekään, että hän vastustaa aborttia ja eutanasiaa. Naispappeutta argentiinalainen ei hyväksy.

Noissa kysymyksissä paavi on siis pesunkestävä konservatiivi. Muunlainen kardinaali tai piispa tuskin voisi nykyisessä katolisessa kirkossa paaviksi edes nousta. Kyseisillä näkemyksillä on katolisessa kirkossa kaiken lisäksi myös vahvaa kannatusta tavallisen jäsenistön joukossa, ennen kaikkea kehittyvissä maissa eli siellä, missä kirkko kasvaa.

Se, missä paavi voisi tehdä kirkkokunnalle suuren palveluksen on kirkon puhdistaminen pedofiilipapeista ja heidän suojelijoistaan. Myös Benedictus tuomitsi lasten hyväksikäytön, mutta hänen toimensa ongelman juurimiseksi vaikuttivat voimattomilta. Vaikka pedofilia lienee kirkon 400 000 pappismiehen joukossa pienen joukon sairas harrastus, ongelma ja sen peittely-yritykset ovat tahranneet koko kirkkoa.

Näihin skandaaleihin Franciscusta ei ole liitetty. Heti valinnan jälkeen alkoi kuitenkin levitä väitteitä siitä, että Jorge Bergoglio oli aikoinaan Buenos Airesissa seurakunnan johtajana kovin hyvää pataa Argentiinan sotilasjuntan kanssa ja jopa edisti junttaa vastaan pullikoineiden kirkonmiesten saattamista vallanpitäjien käsiin.

Uusi paavi tekee viisaasti, jos antaa ajanjaksosta nopeasti rehellisen selonteon.