Pääkirjoitus

Johnson saa vastata sopastaan – pääministerinä hän tarvitsee puhetaitojaan ja karismaansa

Britannian pääministeriksi nouseva Boris Johnson tarvitsee nyt kaikki puhetaitonsa ja säteilevän karismansa.

Britannian hallitsevan konservatiivipuolueen puheenjohtajaksi valittiin tiistaina Boris Johnson. Ennakkosuosikki päihitti konservatiivien äänestyksessä kilpailijansa Jeremy Huntin selvin numeroin. Seuraavaksi Johnson joutuu pääministerinä vastaamaan huutoonsa ja luotsaamaan Britannian ulos EU:sta joko erosopimuksella turvin tai sopimuksettomalla erolla.
Britannian hallitsevan konservatiivipuolueen puheenjohtajaksi valittiin tiistaina Boris Johnson. Ennakkosuosikki päihitti konservatiivien äänestyksessä kilpailijansa Jeremy Huntin selvin numeroin. Seuraavaksi Johnson joutuu pääministerinä vastaamaan huutoonsa ja luotsaamaan Britannian ulos EU:sta joko erosopimuksella turvin tai sopimuksettomalla erolla.
Kuva: Stefan Rousseau / POOL

Britannian pääministeriksi nouseva Boris Johnson tarvitsee nyt kaikki puhetaitonsa ja säteilevän karismansa.

Johnson joutuu kantamaan poliittista vastuuta sopasta, jota on ollut itse keittämässä.

Britannian hallitsevan konservatiivipuolueen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin tiistaina odotetusti ennakkosuosikki Boris Johnson. Johnson vakuuttaa vievänsä Britannian EU-eron päätökseen lokakuun loppuun mennessä.

Valintansa jälkeen itsevarmasti esiintynyt Johnson lupaa yhdistää Brexitin repimän Britannian. Toisaalta juuri hänen valintansa voi myös syventää saarivaltakunnan monia jakolinjoja.

Johnson on sanonut tavoittelevansa parempaa sopimusta kuin minkä pääministeri Theresa May onnistui saamaan EU:n kanssa. Tarvittaessa Johnson on uhannut Britannian lähtevän EU:sta ilman erosopimusta. Brittien on ollut erityisen vaikea hyväksyä Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajalle kaavailtua backstop-tullijärjestelyä.

Lontoon entisellä pormestarilla ja Mayn entisellä ulkoministerillä on näytön paikka. Suurista odotuksista huolimatta on epätodennäköistä, että hän pystyisi saamaan EU:lta ratkaisevia myönnytyksiä.

Britannian kuukaudesta toiseen jatkuva poliittinen kriisi on vaarassa syventyä, jos myönteisiä ratkaisuja ei saada nopeasti aikaan. Siksi Johnsonin pitää saada aikaan uskottava ja vakaa hallitus. Mayn pääministerikausi oli karmea esimerkki siitä, miten ministerit vaihtuivat tiuhaan tahtiin erimielisyyksien takia.

Johnson joutuu vastaamaan huutoonsa ja hakemaan kannatusta toimintakyvyltään lähes halvaantuneessa parlamentissa. Johnsonin puhetaidot ja karisma ovat tässä suureksi avuksi. On kuitenkin epävarmaa, miten taiteilu ja kompromissien haku hajanaisten konservatiivien saati muiden puolueiden keskuudessa lopulta onnistuu.

Pahimmassa tapauksessa asetelmat lukkiutuvat entisestään, jolloin keskitien etsiminen on entistä hankalampaa. Nähtäväksi jää, miten valovoimaisena puhujana tunnettu Johnson pystyy tasapainottelemaan vaatimusten ja odotusten välillä. Huolettoman oloisesta esiintymisestään huolimatta Johnson osaa tarvittaessa kerätä avukseen sisällöt ja yksityiskohdat hallitsevan asiantuntijakaartin. Johnsonilla onkin ilmiömäinen kyky pudota jaloilleen möläytyksistä ja kompuroinnista huolimatta. Matkan varrella myytti on vain kasvanut.

Johnson pääsee nyt niittämään sitä, mitä on kylvänyt. Hän kuuluu keskeisesti niihin EU-kriitikoihin, jotka ovat olleet luomassa Britanniassa nyt vallitsevaa hajaannusta ja sekaannusta. Onkin suuri arvoitus, onnistuuko hän korjaamaan jälkiään niin, että kaaos hellittää vai yltyykö meno.

Britit ovat pitkään jatkuneen EU-draaman jäljiltä pahasti hajallaan. Kansalaiset ovat epävarmoja ja huolissaan tulevaisuudesta. Huolet ovat perusteltuja, sillä erityisesti sopimukseton Brexit olisi taloudellisesti raskas, jos kauppasopimukset katkeaisivat yhdessä yössä. Brexitin seurauksena yksi uhkakuva on jopa Britannian hajoaminen.

Ulkopuolelta on helppo antaa pari neuvoa. Maassa voisi järjestää parlamenttivaalit ja vaikka uusi EU-kansanäänestys jos vakaan demokratian sekasorto ei ala muutoin asettua.