Kun kuuntelee ja katselee Britannian uutta pääministeriä, ei voi välttyä vaikutelmalta, että Eurooppa olisi saamassa Boris Johnsonista oman Donald Trumpinsa.
Jos näin käy, Euroopalla, Euroopan unionilla ja Suomella EU:n puheenjohtajamaana ei ole edessään helppoja aikoja.
Koko nimeltään Alexander Boris de Pfeffel Johnson lupasi voitonpuheessaan irrottaa Britannian EU:sta, yhdistää kuningaskunnan ja päihittää vaaleissa työväenpuolueen puheenjohtajan Jeremy Corbynin. Lupauksista viimeinen on helpoin lunastettava.
Kaikesta huolimatta Johnson ansaitsee mahdollisuuden näyttää, onko hänestä muuhunkin kuin mediatemppuihin ja kitsasteluun faktojen kanssa.
Kuitenkin se mitä Johnson on aiemmin tehnyt antaa odottaa, että sumujen saari on kohta yhä sakeammassa sumussa. Toivottavasti olen väärässä.
Johnsonin valinta herättää tyytyväistä hyrinää ainakin kahdessa paikassa: Washingtonissa ja Moskovassa. Yhdistelmä on yhtä aikaa sekä yllättävä että vaarallinen.
Johnson on Trumpin hengenheimolainen. Molempia on vaikea ennustaa, ja molemmille totuudessa pysyminen on vaikea rasti.
Moskovassa presidentti Vladimir Putin taputtaa käsiään pöydän alla. Britannian lähtö EU:sta palvelisi Venäjän pysyvää tavoitetta heikentää unionia.
Trump on tehnyt selväksi toiveensa, että Britannia lähtee EU:sta vaikka ovet paukkuen, ilman sopimusta. Ja tämän Johnson lupaa tehdä alle sadassa päivässä.
Suomella on EU-puheenjohtajamaana syksyllä taas kerran huipentuvassa Brexit-sopassa kokkirooli. Komissiolla, pääministeri Antti Rinteellä (sd.) ja eurooppaministeri Tytti Tuppuraisella (sd.) on kova työ hanskata tilanne niin, että Brexit tapahtuu, jos tapahtuu, järjestäytyneesti ja että EU-rintama pysyy yhtenäisenä Johnsonin yrittäessä saada parempaa erosopimusta.
Trumpin uhkailut vetää Yhdysvallat Natosta ovat vaimentuneet ajan mittaan. Aika näyttää, innostaako Johnsonin valinta hänet uudelleen heiluttelemaan Natoa. Euroopan vakauden kannalta kahden avainjärjestön horjuminen olisi vanhalle mantereelle hengenvaarallista.
Yksi hyvä kysymys on, muuttaako Johnson Britannian suhtautumista EU:n tiivistyvään turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan. Vastapainoksi Brexitille Britannia on ollut siinä innolla mukana. Linjanmuutos olisi huono uutinen Suomelle, joka tekee EU:sta Nato-jäsenyyden korviketta.
Trump tulee mittaamaan Johnsonin kanttia Britannian suhtautumisessa Iranin ydinsopimukseen. Pääministeri Theresa Mayn aikana Britannia tuki EU:n pyrkimystä pitää sopimus pystyssä, vaikka Trump veti Yhdysvallat pois siitä.
Tony Blair, yksi Johnsonin edeltäjistä, vei Britannian sotaretkelle Irakiin Yhdysvaltain kanssa. Harharetken jälkeen parlamentti esti Britannian osallistumisen Yhdysvaltain johtamiin ilmaiskuihin Syyriassa vuonna 2013.
Trump on lupaillut Britannialle kauppasopimusta. Sitä ei varmaan tule, jos Britannia ei lähde EU:sta. Niinikään Trump varmaan haluaisi Johnsonin kauppasotakumppanikseen ainakin Kiinaa vastaan. Ehkä myös EU:ta vastaan?
Britannian Yhdysvaltain-suurlähettiläs joutui äsken eroamaan, kun hänen Trumpia kaunistelemattomasti luonnehtineita viestejä vuoti julki, sopivasti ennen konservatiivien johtajaäänestystä.
Johnson on kiistänyt itseensä kohdistuneet vuotoepäilyt. Johnsonin vastaehdokas johtajakisassa oli suurlähettilään esimies, ulkoministeri Jeremy Hunt.
Trumpin märkä uni olisi varmaankin se, jos Johnson nimittäisi uudeksi lähettilääksi vielä kovemman EU-vastustajan Nigel Faragen. Hän oli sattumoisin Trumpin vieraana juuri kun Johnson valittiin puoluejohtajaksi.
Johnsonin valinnan myötä Britannian lähtö EU:sta on aiempaa todennäköisempää. Hän pelottelee Brysseliä sopimuksettomalla lähdöllä, joka olisi unionille huonompi lähtövaihtoehto.
Toisin kuin Trump, Johnson näyttää olevan yletön optimisti. Lähikuukaudet osoittavat, onko optimismi enemmänkin haihattelua. Johnson hakee Brysselistä myönnytyksiä, joita ei ole luvassa.