Etukäteen Sex Pistolsilta saattoi odottaa mitä tahansa loistokkuudesta kauheaan kuraan tai laimeaan keskikertaisuuteen. Loistokkuutta saatiin.
Perjantaina nähtiin ehkä jopa Oulun kautta aikain merkittävin rockkonsertti. Mainiossa iskussa ollut bändi esitti yhden rockhistorian tärkeimmän levyn kappaleita. On melkoista hemmottelua päästä hoilaamaan Anarchy in the UK:n kertosäettä alkuperäiskokoonpanossaan olevan Sex Pistolsin iskiessä tahtia.
Asetelma oli sama kuin 31 vuoden takaisella Never Mind the Bollocks, Here´s the Sex Pistols -levylläkin. Musiikki on vetävää punkrockia, josta tekee erityistä laulaja Johnny Rottenin hahmo ja ulosanti.
Vaaleanpunaiseen liiviin ja löysiin ruutukuosihousuihin pukeutuneen Rottenin määkivä ääni oli kenties käheämpi kuin 30 vuotta sitten, mutta sanat hän purskautteli suustaan terävästi.
Rottenin punk-ideologiaan kuuluu pilkata kaikkea, myös kuluneita rocktähden elkeitä. Teatrian lavalla hän ilvehti, irvisteli ja tanssahteli köpötellen jopa hieman naiselliseen tyyliin.
Rotten onnistui myös vaikuttamaan arvaamattomalta. Raivostuneesta sadattelusta päätellen joku yleisön jäsen yritti vanhasta muistista sylkäistä Rottenin päälle.
"Pidä se pirun aids itselläsi", laulaja rähisi. Hetkeen ei voinut olla ihan varma, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Lopulta konsertista jäi varsin hyväntuulinen vaikutelma. Rotten vaati yleisöä pitämään melua. Teatrialle kokoontuneet arviolta 800 ihmistä elivät täysillä mukana, ja saivat laulajalta ilmeisen vilpittömät kiitokset.
Seremoniassa oli mukana myös ripaus politiikkaa. Rotten kyseli, moniko tukee Yhdysvaltoja Irakissa tai Venäjää Georgiassa. Sitten hän hoilasi ylistystä Allahille ja tervehti Jeesustakin.
Harva rockbändi on Club Teatrian haastavassa hallissa kuulostanut yhtä hyvältä kuin Sex Pistols perjantaina. Rottenin laulu ja Steve Jonesin kitarat erottuivat kirkkaina. Glen Matlockin basso ja Paul Cookin rummut jytistelivät kappaleisiin irtonaisesti laukkaavan rytmipohjan.
Konsertti kesti yli puolitoista tuntia. Hieman yllättäen Sex Pistols palasi lavalle vielä toisillekin encoreille, vaikka tuntui vaikealta keksiä, mitä Anarchy in the UK:n jälkeen voi enää soittaa. No, esimerkiksi 1970-luvun brittiläisen avaruuspsykedeliapumpun Hawkwindin Silver Machine -kappaleen.