John Webster vält­te­li öljyn ku­lut­ta­mis­ta vuoden ja teki siitä do­ku­men­tin

Espoolainen dokumenttiohjaaja John Webster on huolestunut: sivilisaatiomme matkaa kohti tuhoa, mutta kukaan ei tunnu tekevän mitään. Hän päätti itse tarttua toimeen ja vältteli perheineen vuoden ajan öljyn käyttöä. Siitä syntyi Katastrofin aineksia -dokumentti.

John Webster on vältteli perheineen vuoden ajan öljyn käyttöä.
John Webster on vältteli perheineen vuoden ajan öljyn käyttöä.

Espoolainen dokumenttiohjaaja John Webster on huolestunut: sivilisaatiomme matkaa kohti tuhoa, mutta kukaan ei tunnu tekevän mitään. Hän päätti itse tarttua toimeen ja vältteli perheineen vuoden ajan öljyn käyttöä. Siitä syntyi Katastrofin aineksia -dokumentti.

-- Vuosi oli oppimisprosessi. En halunnut ottaa etukäteen selvää kaikesta, vaan virheetkin ovat tärkeässä osassa. En tosin suunnitellut, että tekisin niin paljon kaikkia tyhmyyksiä, Webster kertoo.

Dokumentin tekemistä hankaloitti kasvihuonekaasujen näkymättömyys. Tämän vuoksi suureen osaan nousi öljyn näkyvin muoto muovi.

Webster halusi dokumentissaan keskittyä keskiluokkaan.

-- Me keskiluokkaiset ihmiset kulutamme eniten, saastutamme eniten, mutta meillä olisi varaa toimia toisin.

Katastrofin aineksia myös perhesuhteissa

Ohjaajalle itselleenkin yllätyksenä Katastrofin aineksista tuli myös ihmissuhde-elokuva. Perheonni joutui koetukselle muun muassa yksityisyyden menettämisen vuoksi. Lopuksi mopo karkasi käsistä ilmastoasketismissa.

-- Itse otin liian monta roolia. Välillä elokuvantekijä meni aviomiehen edelle, vaikka olisi pitänyt olla toisin.

Vuoden jälkeen käteen jäi kuitenkin paljon tietoa ja työkaluja kestävämpään elämiseen. Erityisen tärkeässä asemassa siinä ovat liikkuminen, kodin energiaratkaisut ja ruoka.

Näistä ruuan kuormitusta ilmastolle on usein vaikea laskea.

-- Onko esimerkiksi parempi ostaa argentiinalaisia luomuavokadoja vai tavallisia espanjalaisia? Lopulta automatka markettiin kuormittaa luontoa usein enemmän kuin ruokakassin sisältö.

Ei ole varaa olla tekemättä mitään

Nykytilanteessa Websteriä huolestuttaa etenkin vaihtoehdottomuus. Etenkin teollisuus perustelee muutosvastarintaansa sillä, että energiankulutuksen vähentämiseen ei ole varaa.

-- Oikeasti meillä ei ole varaa olla tekemättä mitään.

Ohjaaja viittaa brittiekonomisti Nicholas Sternin ilmastoraporttiin. Sen mukaan suurilta mullistuksilta vältytään, jos ilmaston lämpeneminen pysäytetään kahteen asteeseen nykyisestä. Tämä maksaisi prosentin maailman bruttokansantuotteesta.

-- Jos taas mitään ei tehdä, bruttokansantuote romahtaa 20 prosentilla. Se merkitsisi aivan valtavaa lamaa.

Kepin jatkeeksi porkkanaa

Omistauduttuaan ilmastonmuutoksen torjumiselle Webster on ehtinyt miettiä erilaisia apukeinoja sekä yhteiskunnan että yksilön tasolla. Yhteiskunnalta hän odottaa saastuttajien kepittämisen lisäksi myös porkkanaa päästöjen rajoittajille.

-- Tosin lennokkaimpina hetkinäni olen pohtinut myös lakeja, jotka kieltävät tulevien sukupolvien vahingoittamisen. Yksittäisille ihmisille Webster tarjoaa henkilökohtaista suunnitelmaa päästöjen vähentämiseksi.

-- Eikä siinä tarvitse olla täydellinen. Jo 10 prosentin vähennys on tosi hyvä, 20 prosenttia vielä parempi. Yrityksiltä hän odottaa tuotteiden ympäristökuormituksen ilmoittamista.

-- Jos ostat auton, sen kulutus mainitaan, mutta jos ostat asunnon, kulutuksesta ei kerrota mitään.

Ilmoita asiavirheestä