Oulu Kun yksi suomalaisen kiekkovalmennuksen legendoista sai viikko sitten potkut, se ei välttämättä nostanut pintaan suuria tunteita. Sitähän oikeastaan oli jo odotettukin.
Kiekkobisneksessä on nimittäin kiveen hakattu uskontunnustus: se on tulos tai ulos. Jokerien valmentaja Hannu Aravirta sai nyt katsoa tätä totuutta silmiin.
Kun Aravirta vielä siivosi kaappejaan Jokerien toimistolla, sisään astui uusi mies, mutta ei sentään uusi kasvo. Hannu Jortikka ei nimittäin ole raikas tuulahdus liigavalmentajien pienissä salongeissa.
"On totta, että meillä ei ole riittävästi huippuvalmentajia. Kunnon kilpailutilanne piristäisi ja kehittäisi markkinoita", hahmottelee Suomen jääkiekkoliiton valmennuksen johtaja Erkka Westerlund - takavuosien liiga- ja maajoukkuevalmentaja itsekin.
"Ihan samalla tavalla, kun etsimme ja kartoitamme juniorilahjakkuuksia pelaajista, meidän pitää alkaa löytää valmentajalahjakkuuksia, koska osaaminen on aina ollut suomalaisen valmennustyön vahvuus", Westerlund jatkaa.
Westerlund tunnustaa, että liigavalmentajien temmellyskentällä pyörii aivan liian pieni piiri.
"Yksi syy on se, että Jyväskylän yliopisto ei enää tuota uusia nimiä samalla tavalla kuin 1980- ja 1990-luvulla. Toinen syy on Mestiksen niin sanottu välitila, ja kolmas, että koulutetut valmentajat toimivat mieluummin seurojen valmennuspäälliköinä kuin valmentajina", Westerlund paketoi.
Westerlundin mukaan eri seuroissa on tällä hetkellä yli 50 päätoimista valmennuspäällikköä.
"Heh. Kyllähän valmennuspäällikön tehtävä on mukavampi kuin valmentajan, jonka työtä ympäröivät stressi ja jatkuva paine. Valmentajan posti on tuulinen paikka", Westerlund ymmärtää valinnalle taustan.
Suuri huoli juniori-valmennuksesta
Westerlund ei kuitenkaan murehdi lainkaan huippuvalmentajien vähäistä määrää.
"Paljon sitä enemmän kannan huolta siitä, että junioripelaajan kehityskaaren jokaiseen vaiheeseen löytyisi osaava valmentaja. Junioritasolla pelaajasta luodaan huippu. Kyllä heistä sitten liigatasolla pidetään hyvää huolta", Westerlund taustoittaa.
Jos Westerlund itse saisi seurajohtajana rakentaa joukkueen, tärkeysjärjestys olisi kristallinkirkas.
"Ensin valmentaja ja maalivahti. Sitten vasta kaikki muut."
Potkujen merkitystä joukkueen tilan parantamiseksi Westerlund ei aina välttämättä ymmärrä.
"Kun ongelmat tiivistyvät, ratkaisu kulminoituu aina valmentajaan. Kun kuitenkin menestystä pitää hakea pitkäjännitteisellä työllä, tehdään tempoilevia ja lyhytjännitteisiä ratkaisuja", Westerlund ihmettelee.
Kokemusta ja
johtamistaitoa
Kärppien toimitusjohtajana Juha Junno ymmärtää, että uutta valmentajaa ei noin vain voi nostaa junioreista.
"Tämä on ammattilaissarja, jossa kokemuksella ja johtamistaidolla on valtava merkitys", Junno korostaa.
"Eikä tähän untuvikkoja voi ottaa. Oikea reitti liigavalmentajaksi kulkee esimerkiksi juniorivalmentajasta Mestikseen ja sieltä liigan kakkosvalmentajan kautta ykköseksi", Junno hahmottelee.
"Se on hyvin persoonakohtainen juttu. Jotkut ovat luonteeltaan heti johtajia, ja reitti on sen mukainen. Jotkut taas ovat yhteistyökykyisiä ja kehittävät itseään rauhallisesti kakkosvalmentajina", Westerlund puolestaan näkee.
Junnon mielestä huippuvalmentajien ammattikunta ei ole niin pieni, kuin mitä Westerlund arvioi.
"Kyllä meillä on valmentajakunta vaihtunut ja vaihtumassa", Junno viittaa Rauli Uramaan, Pekka Virtaan ja Lauri Marjamäkeen, joka ottaa Bluesin päävalmentajan tehtävät vuonna 2011.
"Uusi valmentajapolvi on sitä paitsi erittäin koulutettua", Junno mainitsee.
Sopimukset talvella, julkistaminen keväällä
Tämä on se hetki vuodesta, jolloin hyvin usein vietetään valmentajien vaihtoviikkoja. Aravirta sai jo lähteä, ja liipaisimella ovat olleet ainakin Tapparan Mikko Saarinen, Pelicansin Mika Toivola ja miksei myös SaiPa:n Ari-Pekka Selin. Senhän kertoo jo sarjataulukko.
Myös uusia sopimuksia tehdään kiihtyvällä tahdilla, mutta julkisuuteen niitä ei päästetä. Kun näitä sopimuksia kauden päätteeksi huhti-toukokuussa julkistetaan, nimet ovat olleet papereissa jo hyvinkin puoli vuotta. Kun Kärpät julkisti huhtikuussa 2008 Matti Alatalon nimen, asia oli ollut sovittuna jo tammikuusta alkaen. Myös Kari Jalosen siirtyminen HIFK:hon oli taputeltu jo kuukausia aikaisemmin.
"Tämä on se vakiintunut tapa, jolla uusia sopimuksia julkistetaan. Kauden aikana julkistetut uutisoinnit koskevat vain valmentajien jatkosopimuksia", Junno valistaa.
Kun odotukset eivät toteudukaan
Junno on liigajoukkueen toimitusjohtajana antanut potkut Anatoli Bogdanoville ja Pekka Hämäläiselle KalPa:ssa 1990-luvulla sekä Juhani Tammiselle Kärpissä vuoden 2001 tammikuussa.
"Potkut annetaan yleensä siksi, että peli ei ole kulkenut odotuksiin nähden riittävän hyvin", Junno linjaa.
Junno ei kuitenkaan ammu alas valmentajan ammattitaitoa.
"Potkut eivät tule välttämättä siksi, että valmentaja olisi huono, vaan pelaajat ja seurajohtokin saavat katsoa peiliin. Syyt voivat löytyä loukkaantumisista, väärästä tavasta koota joukkue tai pelaajien roolituksesta", Junno hahmottelee.
Junno korostaa, että potkut annetaan vasta sitten, kun tuska on ylittänyt kipukynnyksen.
"Kun Kärpät oli lokakuun lopussa viimeisenä, valmennus, johto ja pelaajat puhalsivat yhteiseen hiileen entistä tiukemmin. Alatalon asema ei ollut uhattuna, koska ei ollut epäilystäkään, ettemmekö olisi nousseet jumbopaikalta. Nyt voi vain sanoa, että suhtauduimme vaikeaan tilanteeseen oikealla tavalla", Junno myhäilee.