Lähteet: Marja Mikola 1987: Johan Julin - valistusajan luonnontutkija Oulussa, Sara Wacklin: Sata muistelmaa Pohjanmaalta.
200 vuotta sitten Oulussa vaikuttanut luonnontuntija ja -tutkija Johan Julin on edelleen ajankohtainen. Viimeksi hänen ansionsa tunnustettiin keväällä 2005 julkaistussa Oulun kasvit -teoksessa. Julin oli merkittävä paitsi oululaisen myös koko Suomen luonnontieteen näkökulmasta.
Johan Julin oli syntynyt Ruotsin Västeråsissa vuonna 1752. Hän kävi koulua Enköpingissä, mutta varojen puutteen vuoksi hän ryhtyi oppilaaksi kaupungin apteekkiin vuonna 1766. Monien vaikeuksien jälkeen hän valmistui proviisoriksi 1780.
Hän toimi apteekkarina ensin Uusikaarlepyyssä, josta matka jatkui pian Ouluun. Oulussa hän avioitui Jakob Karbergin tyttären, Albertinan, kanssa.
Johanin kerrotaan kiinnostuneen luonnon tutkimisesta eli luonnonhistoriasta jo kouluaikoinaan. Ensin hän oli Ruotsin Tiedeakatemian asiamiehenä ja myöhemmin myös akatemian jäsenenä.
Ensimmäiset kasvi- ja hyönteiskokoelmat kuitenkin tuhoutuivat, kun Ouluun tulossa ollut laiva haaksirikkoutui Hailuodon edustalla.
Johan ei masentunut menetyksistään, vaan aloitti innolla uusien kokoelmien keräämisen. Julinilla oli yhteyksiä ruotsalaisiin tiedemiehiin, samoin Lapissa asuviin henkilöihin. Julinin kerrotaan olleen taitava eläintentäyttäjä.
Julinin aikalainenSara Wacklin kertoo kirjassaan Sata muistelmaa Pohjanmaalta Julinin kokoelmista. Wacklin luettelee nisäkkäiden joukossa olleen muun muassa majava, ahma, valkea kettu ja saukko, linnuista esimerkiksi iso merikotka, iso sarvipöllö, isoja ja pieniä haukkoja, tropiikin kolibreja, papukaijoja ja riikinkukko.
Matelijoiden joukossa oli Niilin krokotiili, leguaani, kameleontteja, gekkoja ja kilpikonnia. Hyönteiskokoelman Wacklin mainitsee olleen "kaikkein runsain". Hän mainitsee kokoelman olleen monien hyönteistieteilijöiden tutkimusten kohteena.
Julinilla oli myös mineraalikokoelma ja kasvikokoelma. Erityisesti kasvit olivat lähellä hänen sydäntään.
Mielenkiintoinen ja myös arvokas lintuihin liittyvä havainto oli Julinin kertomus Limingan kellotapulissa pesineestä naakasta. Julin kertoo helposti kesyyntyvän naakan olevan leikkisä ja oppivainen eläin. Julin nimittäin haki kellotapulista elättinaakan. Hän kertoo naakan oppineen menemään lantti nokassaan maustepuotiin ostamaan rusinoita, joita se mielellään söi.
Julinin kokoelmista ja löydöistä tiedetään tarkoin, koska hänet valittiin vuonna 1791 Kuninkaallisen Isänmaallisen seuran jäseneksi. Hän kirjoitti seuran julkaisusarjaan vuosina 1791, 1792 ja 1800 selvityksiä Pohjanmaan ja erityisesti Oulun seudun "luonnonesineistä".
Myöhemmin Julin joutui taloudellisten vaikeuksien vuoksi luopumaan kokoelmistaan. Nisäkkäät ja linnut hän myi John Hallille Göteborgiin.
Hyönteiskokoelman Julin antoi palkkioksi poikansa pelastaneelle lääkärille. Matelijat, kalat ja nilviäiset, samoin kuin kasvikokoelmakin tuhoutuivat Turun palossa vuonna 1827. Mineraali- ja kotilokokoelma saatiin kuitenkin palosta pelastetuksi.
Johanin ja Albertinan pojista John Jacobista ja Erikistä tuli myös apteekkareita. Jacob omisti aikoinaan useita ruukkeja, rautakaivoksia ja maatiloja.
Jacob perusti myös vuonna 1823 maamme ensimmäisen säästöpankin Turkuun. Hänet aateloitiin vuonna 1849. Jacob Julinin tytär Helene oli marsalkka Mannerheimin äiti.