Oulun edustalla sijaitseva Hartaanselkä muuttuu merestä joeksi lokakuussa. Tähän on päädytty kalaväylätoimituksessa.
Ratkaisu panee pisteen väittelylle siitä, onko keskustasta avautuva vesimaisema merta vai jokea. Raja on nyt siinä kohtaa vettä, minne kalaväylätoimituksessa se on piirretty.
Asia olisi sinänsä yhdentekevä, ellei se tarjoaisi mahdollisuuksia asettaa rajoituksia jokamiehen ja -naisen oikeudelle onkia. Lokakuun alun jälkeen onkiminen ja pilkkiminen eivät ole enää jokamiehen oikeuksia Hartaanselällä, vaan ne vaativat erillisen luvan.
Kaupunki voi kieltää kalastuksen vieraspaikkakuntalaisilta ja rajoittaa kaupunkilaistenkin onkimista ja pilkkimistä Hartaanselällä.
Läänikohtaisen luvan nimellä kulkeva lupa ei ole enää voimassa, ja samalla lakkaa siihen kuuluva ikään perustuva oikeus kalastaa yhdellä vavalla ja vieheellä.
Voi tietysti kysyä, mitä järkeä tässä on. Onko kyse vain byrokratian kukkasesta muiden kaltaistensa joukossa?
Hartaanselkä on tärkeä vesialue kaupungin keskustassa. Se tarjoaa myös erinomaisen paikan kalastukseen ja ongintaan. Jos kalastusta halutaan rajoittaa, tuntuu oudolta, että se tapahtuu nimenomaan jokamiehen oikeuksia karsimalla.
Tosiasiassa Hartaanselällä sen paremmin kuin muillakaan lähivesillä ei ole onkijoita liikaa. Onkimista pitäisi päinvastoin suosia, sillä se jos mikä on erinomaista vesienhoitotyötä.
Onkisaaliit ovat pääasiassa kalamiesten roskakaloiksi moittimia pikkusinttejä, joita näissä vesissä on enemmän kuin riittävästi.
Onkimisella ei ole mitään tekemistä arvokalojen pyynnin kanssa. Siihen tarvitaan järeämpiä vehkeitä kuin mato-onki tai pilkki.