Vielä teatterikoululainen ja jo aivan valtavasti lahjakkuutta ja potentiaalia!
Teatterikorkeakoulussa viimeistä kevättä opiskeleva Joanna Haartti sai huikean hyvää palautetta roolistaan 10-vuotiaana pingviinejä ja koiria rakastavana Sylttynä Kansallisteatterin kantaesittämässä Anna Krogeruksen kirpeässä perhedraamassa Rakkaudesta minuun.
Haarttia kehuttiin ilmaisuvoimaiseksi, sykähdyttäväksi, vilpittömäksi ja energiseksi. Hän ilmaisi herkästi lapsen maailman ja tunteita.
"Sylvia Jalovaara oli ehkä ensimmäinen rooli, josta ajattelin, että tässä on varmaan joku psykologinen kaari. Siihen asti olin suhtautunut kaariin vähän ylimielisestikin. Se oli minulle tuntematon alue", kertoo Oulussa vieraileva Joanna Haartti.
Ennen Kansallisteatteria Haartti oli ollut mukana Ylioppilasteatterissa ja niin sanotuissa ensemble-teattereissa eli yhteisen teatterinäkemyksen sekä taiteellisen ja henkisen kumppanuuden yhdistämissä ryhmissä.
"Oltiin tehty kokeellisempaa ja absurdimpaa teatteria. Mielikuvat saattoivat olla revittyjä mistä vain maailmoista, eikä kannateltu yhden henkilön kaarta. Tuntui hämmentävältä, että eihän siitä ihmisestä tule oikeasti uskottavaa. Näytellessään ikään kuin demonstroi sitä analyysia."
Materiaalia Sylttyyn löytyi omasta lapsuudesta ja pikkusisaresta.
"Aina minä kaivelen omasta elämästäni. Mulla on hyvä muisti. Muistan tarkkaan, millaista elämä oli 10-vuotiaana. Nautin sen henkilön rakentamisesta."
Pfeffische Pferde laukkaa kulisseissa
Haartin saattaa kuulla pihisevän pukuhuoneessa tai kulisseissa Rudolf Steinerin kehittämiä puheharjoituksia: Pfiffif, pfaiffen, pfeffische pferde, pflegen, pflügen...
"Jos pitää olla kauhean tiukkana, läsnä ja kirkkaana, silloin teen muutaman dramaattisen harjoituksen ennen esitystä."
Haartti hakee puhetta kehoonsa, ettei se tapahtuisi vain suussa ja päässä.
"Ennen muinoin näyttelijät puhuivat kauhean hyvin. Vanhat näyttelijät lausuvat oikein ihanasti. Nyt näyttelijänkoulutuksessa painotetaan fyysistä kuntoa kohtuuttoman paljon sen sijaan, että saisi äänen ja puheen inkarnoitumaan kehoon. Silloin näyttelemisestäkin tulee intuitiivisempaa."
Esittäjän sisäinen
dialogi näkyväksi
Toinen Haarttia kiinnostava metodi on Acting with your inner partner (AWIP), jota Suomessa soveltaa ja opettaa ohjaaja Milja Sarkola.
"Paljon puhutaan näkynäyttelemisestä, mielikuvista. Mutta sekä puheharjoituksissa että tässä AWIP-metodissa olennaista on kuunteleminen. Ääntä ja liikettä yhdistämällä yritetään tulla läsnäolevaksi tilanteessa. Silloin esittäjän sisäinen dialogi tulee näkyväksi eikä näyttämöllä esitetä jotain mitä ei oikeasti tapahdu siinä hetkessä. Vääntäminen, päkistäminen ja uhoaminen jää pois", Haartti selittää.
Tätä metodia Milja Sarkola käytti Zodiakissa viime vuonna ohjaamassaan esityksessä Postia Eva Dahlgrenille, jossa yhdistettiin tanssia ja teatteria. Mukana olivat näyttelijät Joanna Haartti ja Heidi Räsänen sekä tanssijat Eeva Muilu ja Riina Huhtanen.
Merkittävä yhteistyökumppani Joanna Haartille on myös Helsingin Taiteellisen Teatterin perustaja ja ohjaaja Minna Harjuniemi. Haartti on näytellyt Harjuniemen Ylioppilasteatterille ohjaamissa Lex Maniassa ja Deus ex Machinassa.
"Ne ovat mestariteoksia ja pitäisi esittää uudestaan. Minnan jutut pitävät sisällään korkeamman näkemyksen ihmisestä. Ne kurottavat maailmankaikkeuteen ja kosmisiin rytmeihin olematta mitään hutturaa."
Oulun Elektra
tahtoo revitellä
Joanna Haartti oli innoissaan, kun ohjaaja Kaisa Korhonen pyysi häntä Elektran rooliin Oulun kaupunginteatteriin.
"Oulussa on hieno työryhmä, ja juttu on niin intensiivinen ja kiehtova, että se ruokkii koko ajan tajuntaa. Seuraan ihan lumoutuneena Hetua (Hannele Nieminen) ja muita. Siinä on joka hetki jotain tunnistettavaa, uskottavaa ja totta, mitä hän tekee."
Haartti uskoo olevansa näyttelijänä vasta alkutaipaleella.
"Päivittäin herää kysymyksiä, havaintoja ja ihmettelemistä näyttelemisen suhteen. Luulen, että tämä ammatti tulee paljon sitä kautta, että katsoo niitä, joilla homma tuntuu jo toimivan ja sitten kokeilee itse perässä. Teatterissa tykkään hulluttelemisesta. Se on inspiroivaa."
Kaisa Korhosen ohjaaman Elektran ensi-ilta on perjantaina 1. helmikuuta Oulun kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä.
