Vaikka Harri Koposen potkuissa ei ole virallisesti kyse mistään maaottelusta, TeliaSonera näyttää tekevän kaikkensa pumpatakseen aitoa maaotteluhenkeä suomalaisiin.
Maanantaina potkut saanut TeliaSoneran varatoimitusjohtaja Harri Koponen ja yhtiön toimitusjohtaja Anders Igel eivät olleet ensimmäistä kertaa samassa yhtiössä. Molemmilla on takanaan ura ruotsalaisen Ericssonin palveluksessa. Ruotsalainen yrityskulttuuri oli näin Koposellekin tuttua jo entuudestaan.
Jostain kuitenkin kiikasti, ja pahan kerran. Koposen lähtö ei ollut mikään sopuero. Igel kertoi selväsanaisesti, että kyseessä olivat näkemyserot yhtiön toiminnasta.
Ensimmäinen suomalaisreaktio Koposen erouutisiin oli: joko taas - ja syystäkin. TeliaSoneran hallituksen puheenjohtaja Tapio Hintikka joutui huhtikuun alussa lähtemään myrskyisissä merkeissä saatuaan käytännössä ruotsalaisilta potkut.
Nyt lähti siis yhtiön varatoimitusjohtaja. TeliaSonera on nyt puhdistettu Soneran alkuperäisistä suomalaisista ykkösnimistä. Omistaja voi käyttää omistajan ääntä, ja käytännössä TeliaSonera on ruotsalaisyritys, josta Suomen valtiolla on vain viidenneksen osuus. Tämä mittasuhde unohtuu herkästi, sillä Sonerasta on yhä vahva muisto suomalaisena valtionyhtiönä. Nykyinen todellisuus on kuitenkin tyystin toinen.
On silti väärin tulkita, että TeliaSonerasta on suomalaiset siivottu pois. Hintikan paikalla jatkaa toinen suomalainen, Tom von Weymarn. Suomalainen talousjohtaja Kim Ignatius ottaa Koposen tehtäviä, ja hänen asemansa yhtiössä nousee vahvasti.
Aikanaan Telian ja norjalaisen Telenorin fuusioyritys kaatui kahdesti. Siinä riitelivät valtiot, eivät yhtiöt. Telian ja Soneran taival on tähän verrattuna lähtenyt hyvin liikkeelle.
Kyseessä ei ole ruotsalais-suomalainen maaottelu, vaan pikemminkin kahden yhtiön, Telian ja Soneran, erilaisten yrityskulttuurien vaikea sovittaminen yhteen. Nyt uusi yritys on viritetty toimimaan entistä enemmän Telian ja myös Igelin nuottien mukaan. Jo yhtiön sisäiset voimasuhteet osoittavat, että tämä lopputulos on vääjäämätön.
Yhtä vääjäämätöntä on, että tällaiset ratkaisut näyttävät maaottelulta. Se on sekä kiusallista että haitallista Telia-Soneralle, ja voi vain ihmetellä, oliko suomalaisia todella pakko kohdella juuri tällä tavalla. Henkilösuhteilla on tähän oma ilmeinen osuutensa.
Käytännössä Koponen työnnettiin sivuraiteelle jo aiemmin, kun hänet koteloitiin TeliaSoneran kansainvälisten toimintojen johtajaksi. Niissä taas Soneran peruja olevat omistukset turkkilaisessa Turkcellissa ja venäläisessä Megafonissa ovat erityisen ongelmallisia. TeliaSonera on niissä iso vähemmistöomistaja, ja etenkin Turkissa on väliin ollut erittäin myrskyistä.
Enemmistöön pääsy Venäjällä ja Turkissa olisi iso ja vaikea operaatio, mahdollisesti myös palkitseva. Alan kasvu on juuri noilla suunnilla hyvin lupaavaa. Nyt Ignatiuksen ote vahvistuu tuntuvasti noiden maiden operaatioissa, samoin kuin toiminnoista Kazakstanissa, Azerbaidzanissa, Georgiassa ja Moldovassa. Toisaalta Igelin on sanottu suuntaavan katseita aivan toiseen ilmansuuntaan eli Tanskaan. Tulevaisuus näyttää, mihin TeliaSonera aikoo maailmalla panostaa, ja paljonko.
Toistaiseksi Koposen ero näyttää juuri siltä, mitä kerrottiin: liiketoiminnan strategioista ollaan eri mieltä. Silloin toimitusjohtajan sana on laki. Silti TeliaSoneran maine joutuu Suomessa väistämättä kärsimään tökerösti hoidetuista, maaotteluhenkisistä lähtöpasseista.