Vuorotteluvapaa Keminmaan suunnalla on päättynyt. Keskustan konkaripoliitikko, tehopakkaus, nykyinen kunnanvaltuutettu ja yrittäjä Paavo Väyrynen on heittänyt taisteluhansikkaan. Jälleen kerran.
Väyrynen aikoo olla ehdolla sekä eurovaaleissa 2014 että eduskuntavaaleissa 2015. Poliittisista suhdanteista riippuen hän valitsee aikanaan itselleen parhaiten sopivan parlamentin, riippuen siitä, nouseeko keskusta hallitukseen vai ei.
Presidenttiyden ja keskustan puheenjohtajuuden mentyä sivu suun pienenä koepallona nähtiin viime syksynä yritys nousta Keminmaan pormestariksi. Väyrysellä oli siihenkin oma malli, hän halusi olla sekä kunnanjohtaja että hallituksen puheenjohtaja.
Välitavoite ei onnistunut, joten oli aika paljastaa todelliset suunnitelmat. Ne kuultiin alkuviikosta.
Ison-Britannian pääministeri David Cameronin EU-linjaukset ja lupaus kansanäänestyksen järjestämisestä EU:n perustuslaista tarjosivat tilaisuuden heittäytyä tässä vaiheessa mukaan.
Väyrynen on taas iskussa. On aika startata auto ja kiertää Suomi Vuokon kanssa ristiin rastiin.
EU on Väyrysen lempiaiheita, ja hän pääsee toistamaan, mitä olisi tapahtunut, jos Suomi olisi toiminut ja toimisi EU-ratkaisussa niin kuin hän on esittänyt ja esittää.
Keminmaan tietäjä käärii jälleen kerran hihat ja puhuu kenttäväen pyörryksiin. Lukemattomissa vaaleissa testattu kampanjakeino tavata mahdollisimman monta suomalaista onnistuu takuuvarmasti myös tällä kertaa.
Väyrynen on uskomaton pakkaus. Hän ei anna koskaan periksi ja on tiettävästi ollut vain kerran väärässä. Tahtopoliitikko, välillä omista puheistaan liikuttuva ja kyyneleen tirauttava Väyrynen on yksi tämän maan kokeneimpia poliitikkoja.
Parhaimmillaan hän on voitonhurma silmissään ihmisten edessä. Iän myötä hän on oppinut myös nauramaan itselleen.
Välillä on silti vaikea erottaa, onko keskusta Väyrystä varten vai Väyrynen keskustaa varten. Itse hän pitää kiinni jälkimmäisestä roolista.
Pieni, mutta ylitsepääsemätön ongelma on vain se, että jostain syystä kaikki eivät pidä hänestä.
Jostain syystä liioin hän itse ei ole aina pystynyt tukemaan varauksetta puolueensa puheenjohtajaa, vaan on sparrannut tätä uuvuksiin asti kriittisillä ja haastavilla lausunnoilla.
Väyrynen tekee yleensä niin kuin tahtoo. Keskustan puheenjohtajilla on ollut yksi toisensa jälkeen Väyrysessä pitelemistä.
Matti Vanhanen taipui antamaan ministeripestin edellisestä hallituksesta ja Mari Kiviniemi heitti lopulta tympääntyneenä pyyhkeen kehään.
Ainoa, joka on pystynyt pistämään Väyryselle kampoihin, on Väyrysen kruununprinssikseen aikoinaan valitsema Esko Aho. Aho ei taipunut ja Väyrynen ajautui maanpakoon europarlamenttiin kunnes teki näyttävän paluun.
Puolueen nykyinen puheenjohtaja Juha Sipilä on toistaiseksi saanut viettää kohtalaisen väyrysvapaata aikaa. Jatkossa asiat muuttuvat.
Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kimmo Tiilikainen kiirehti lausumaan, että Väyrynen vie elintilaa eurointoilijoilta ja vastustajien yksinkertaistavalta populismilta. Elintila uhkaa kyllä kaventua muuallakin.
Sipilän ja Väyrysen erot löytyvät juuri EU-politiikasta, vaikka myös Sipilä on väläyttänyt kansanäänestyksen mahdollisuutta liittovaltiokehityksestä.
Väyrynen on luvannut kantaa kortensa kekoon, että keskusta nousisi suurimmaksi puolueeksi. Kukapa puheenjohtaja sellaista tarjousta voisi asettua vastustamaan.
Kyse on Suomen suunnasta, ja siitä Väyrysellä on varmat mielipiteet. Väyrysen Sipilälle antama rauhoitusaika on nyt armotta ohi.