"Olen ihan varma, että nämä työt menevät vielä johonkin tärkeään museoon."
Näin itsevarmasti kittiläläinen lukiolainen Kalervo Palsa esitteli vuonna 1967 piirustuksiaan ja maalauksiaan Kittilän yhteislyseon kuvaamataidonopettajalle Vesa Salliselle.Palsan taiteellinen lahjakkuus tiedettiin koulussa jo alemmilta luokilta.
"Meillä oli uusi koulu ja juhlasalissa pidettiin taidenäyttelyjä. Kalle oli hyvä piirtäjä ja liikkeen kuvaaja. Eräskin ratsastavia joukkoja esittävä piirustus myytiin heti", muistelee Martti Kuntsi, Palsan kuvaamataidonopettaja keskikoulun ajoilta.
Tuolloin Palsa lainasi tiiviisti kirjastosta historiallista kirjallisuutta ja aiheet siirtyivät vauhdikkaisiin, sarjakuvamaisiin piirustuksiin. Ja kun muut oppilaat muokkasivat paperimassasta inkkarinaamioita, Kalle teki itselleen pirun naamion.
Kuvataide ei kuulunut Kittilän koulun lukion opetussuunnitelmaan, mutta Palsa halusi opiskella vastaavan oppimäärän yksityisesti. Hän tähtäsi koulun jälkeen Ateneumiin.
Opettaja Vesa Sallinen oli ottanut selvää kouluhallituksesta, että yksityisopiskelu oli mahdollista.
Nero vai pähkähullu
Nyt Kalervo Palsa oli "ateljeessaan" näyttämässä Salliselle, millaista taidetta oli tähän mennessä tehnyt. Ensin Palsa oli kuitenkin kohteliaasti esitellyt äitinsä opettajalleen.
"Ateljeen kymmenet työt avasivat minulle Palsan suljetun, sukupuolisuuden ja kuoleman voimakkaasti kyllästämän mielikuvitusmaailman. Tuli kummallinen olo. Onko tämä poika nero vai pähkähullu", Vesa Sallinen kertoo miettineensä.
Sitten Palsa kertoi hiljaisesti, yksityiskohtaisesti ja johdonmukaisesti jokaisen työnsä idean. Kuolemasta Palsa puhui kuin muut puhuvat hyvästä ystävästä. Vain Vincent van Gogh tuntui olevan Palsan arvostama taiteilija.
Opettaja kuunteli tarkkaavaisesti ja hyväksyi Palsan perustelut. Ja piirtäähän Palsa oli aina osannut, mutta värien käytössä olisi oppimista.
Kalle oli työmyyrä
Palsa suoritti lukion kuvaamataidon lukuvuodessa. Opettajan ja oppilaan välille syntyi tiiviissä työskentelyssä ja keskusteluissa syvä luottamus ja henkinen yhteys.
Palsa kertoi myös köyhistä oloistaan, vaikka näkihän opettaja sen ja viinan kirot oppilaansa ympäristössä. Sarjakuvien tekstaustyöt ja omien sarjakuvien myynti toivat Palsalle vähän tuloja.
Sallinen oppi arvostamaan Palsan tapaa tehdä taidetta ja kannusti jatko-opintoihin. "Kalle oli työmyyrä", kertoo Sallinen. "Minkä hän otti tavoitteekseen, sen hän vei kirkkaasti loppuun."
Ja vaikka Palsa jo tuolloin lähiympäristönsä mallin mukaisesti käytti alkoholia, opettajan tavatessaan hän oli aina selvä.
Kalervo Palsa sai lukion kurssistaan täyden kympin. Kouluhallitus vähän moitiskeli opettajaa, Palsa kun ei ollut oikein hallinnut tietoa kultaisesta leikkauksesta.
"Siitä minulla on hyvä mieli, että sain tehdä jotakin sen pojan eteen", Sallinen sanoo ja jatkaa: "Siihen en voinut vaikuttaa, mitä Palsa käsitteli taiteessaan, mutta siihen ehkä vaikutin, miten hän teki taidettaan. Kävin Kittilässä ollessani kolmen taiteilijan luona Einari Junttilan, Reidar Särestöniemen ja Kalervo Palsan. Nyt jälkikäteen arvioituna vain Palsan työt pakottivat miettimään."