Elokuva Mosku - lajinsa viimeinen tuo valkokankaalle Rupipäiden sakin, suomalaisten poroja varastelevan itärajan rosvojoukon.
Mittaa otetaan mies miestä vastaan, varastettuja taljoja käydään kostoretkellä penkomassa kolttien aitoista - ja kolttia elokuvan esikuva Aleksi Hihnavaara (1882-1938) porovarkauksista syyttikin.
"Ukki oli todellisuudessa korkeintaan 160-senttinen, niin kuin koltat yleensäkin siihen aikaan", kuvailee kolttien entinen luottamusmies ja saamelaiskäräjien toinen varapuheenjohtaja Pekka Fofanoff omaa isoisäänsä Oskari Fofanoffia (1897-1962), Rupipää Oskaria.
Pekka oli vain kuuden vanha isoisän kuollessa, mutta muistaa silti hyvin tämän olleen poromies henkeen ja vereen. "Taitavan miehen porokarja oli karttunut hyvin ja 1950-luvulla ukki hoiti naapureidenkin poroja."
Sevetin Nitsijärvellä asuva Fofanoff ei päässyt kulkuvaikeuksien vuoksi Moskun Sodankylän ensi-iltaan, kuten eivät muutkaan sinne kutsutut koltat. "Mutta ei kolttien kantaa kuunneltu Sakari Kännön Mosku-kirjassakaan", hän hymähtää ja muistuttaa sekä Moskun että toisen legendan, Rajajoosepin, tulleen pohjoiseen tyhjin käsin.
"Koltat menettivät porojaan, mutta nämä saivat niitä", hän ihmettelee ja muistuttaa, että kolttasukujen porokarjat romahtivat jyrkästi juuri vuosina 1914-1920.
Vanhat harhat
elävät yhä
Mosku ja silloinen Lapin rajavartioston päällikkö Kurt Martti Wallenius tekivät kuuluisan kostoretkensä kolttien pariin Venäjälle vuonna 1919, kun mieskuntoiset koltat olivat tsaarin sotaväessä ja Oskari Fofanoffkin vasta parikymppinen.
Fofanoffin suku paimensi porojaan aivan silloisen itärajan pinnassa, Semenoffin suku hieman kauempana Luttojoen eteläpuolella.
Pekka Fofanoffin mukaan suomalaiset halusivat siitosporoikseen kolttien isokokoisia poroja, jotka kuitenkin pyrkivät takaisin kotimaisemiin ja toivat mukanaan Moskun ja muiden suomalaisten merkkiporoja. Sekavuutta lisäsivät vaeltavat peurat ja kolttien erilaiset poronhoitotavat.
Vaikka rajaseudulla asuvat koltat olivatkin tekemisissä suomalaisten kanssa ja puhuivat myös suomea, eivät he kuitenkaan osanneet lukea, joten puolustautuminen jäi heikoksi.
Vanhat ennakkoluulot ovat jäytäneet myös saamelaisten ja kolttien välejä - varsinkin silloin kun he vielä hoitivat porojaan samoissa paliskunnissa. Fofanoff sureekin, että vanhoja harhoja ruokitaan yhä eikä kukaan tunnu välittävän kolttien mielipiteestä: heidät saa rauhassa leimata pororosvoiksi. "Kolttanuorille tämä elokuva voi olla vaikea asia."
"Isoisä-Moskusta
oikea kuva"
"Parasta Lapissa pitkään aikaan", hehkutti Moskun tyttärenpoika Tapani Hietanen elokuvan jälkeen. "Mosku oli uppiniskainen mies, joka ei saamiaan valtakirjoja muille näytellyt. Siitä kehittyi näkemys, jonka mukaan hän toimi omavaltaisesti."
Elokuvan Mosku vastasi Hietasen omaa mielikuvaa isoisästä. "Lappilainen poromies tietää miten porojen kanssa ja kairassa ollaan", hän kuittasi negatiiviset piirteet. "Toivon, että Lapin väki puhaltaisi nyt yhteen hiileen eikä vanhoja asioita enää revittäisi."
Eri asia olisi, jos naapurimaan arkistot avautuisivat. Sieltä löytyisi selvyys moneen asiaan.
Ohjaaja Tapio Suominen ei yllättynyt kolttakuvauksen herättämästä kohusta. "Kaikille pienryhmille tavallista herkkähipiäisyyttä", hän luonnehti soraääniä. "Mutta se on tämän tarinan henki, pyrkimättä jeesustelemaan asioilla."
Elokuva perustuu Kännön elämäkertaan ja Walleniuksen novelleihin, joissa on kuvattu useita nykykolttien esivanhempia. Suominen tutustui kolttia koskevaan aineistoon, muttei itse haastatellut heitä.
Hän lupasi tehdä toisin nyt, kun valmistelee uutta saamelaiselokuvaa. Kotakansaa-nimisen käsikirjoituksen toinen versio valmistuu ensi kesänä. "Minua on aina kiinnostanut saamelaisten luonnonmukainen elämäntyyli", ohjaaja kertoi.
Pelkkää
mielikuvitusta
Moskun roolin vetänyt näyttelijä Kai Lehtinen kuuli ensimmäisen kerran kolttien omaa puhetta Moskusta, kun ohjaaja Heikki Huttu-Hiltusen kuvaamat otokset näytettiin ensi-illan alla Sodankylässä.
Lehtinen tiesi ristiriidoista, eivätkä Moskun negatiiviset piirteet olleet hänelle ongelma: "Kuka on sellainen ihminen, jolla niitä ei ole? Kysymys on siitä, miten hallitset hyvän ja pahan. Ulkopuoliset paineet asettavat sille raamit."
Lehtinen pyrki tekemään Moskusta omaa elämäänsä rakentavan ihmisen. "Minulle Mosku antoi lisää rakkauttaa pohjoiseen ja taidon käsitellä poroja", hän naurahti.
Dokumenttielokuva
kolttien historiasta
Heikki Huttu-Hiltunen valmistelee parhaillaan laajaa, kolttien omaan arkistoon perustuvaa dokumenttielokuvaa. Se kuvaisi kolttien historiaa 1500-luvulta tähän päivään: tsaarit, Juho Vesainen, Mosku, maailmansodat, asuttaminen ja porotilat ovat siinä kukin oma lukunsa.
Parhaillaan on haussa päähenkilö, nuorehko tätä päivää elävä kolttapoika. Vielä pari vuotta kestävää työtä tukevat Suomen kulttuurirahaston ja valtion elokuvataidetoimikunnan apurahat.
Suomisen elokuvaa Huttu-Hiltunen kiitteli hienoksi. "On rohkeaa ja vaikeaa tehdä elokuvaan kaari, jossa päähenkilölle kehittyy loppua kohti myös negatiivisia piirteitä", hän painotti. Elokuvana Mosku on täysi fiktio ja toistaa uskollisesti seikkailuelokuvan kaavaa.
