Kunnallisverot nousevat Lapin kolmessa kriisikunnassa Pelkosenniemellä, Savukoskella ja Utsjoella ensi vuonna sellaisiin korkeuksiin, joihin niiden ei koskaan ollut määrä kivuta. Kuntien tehtävien laajennus ja rahoituslähteiden ehtyminen ovat vieneet veroprosentit monessa muussakin kunnassa usean haamurajan yli. Ainakin lappilaiskolmikossa veroprosentti saisi jo olla katossa.
Sama koskee myös kuntien veroprosenttien välisiä eroja. Asuinpaikasta riippuen suomalaisten verorasitus on kohtuuttoman erilainen. Sitä ei saa enää päästää venymään.
Valtion on jatkossakin vaadittava kuntien päättäjiä tekemään kaiken voitavansa talouden tasapainottamiseksi ja veroprosentin pitämiseksi kohtuullisena. Jos kuitenkin päättäjistä riippumattomat syyt johtavat siihen, että 20 prosentin raja tulee vastaan, valtion täytyy olla valmis auttamaan.
Pohjois-Suomi on kokonaisuudessaan korkean veroprosentin aluetta. Vain yksi kunta, Sievi, on tähän saakka alittanut valtakunnan keskiarvon 17,75 prosentillaan, mutta silläkin näyttää olevan edessään puolen prosentin korotus. Oulun läänissä Puolanka on jo hyvin lähellä Lapin kärkikolmikkoa 19,75 prosentillaan. Kunnan taloustilanne jopa edellyttäisi korotusta, mutta ilman sitä on päätetty ainakin toistaiseksi pinnistellä.
Lukuisat Oulun ja Lapin läänin kunnat ovat ylittäneet 19 prosenttia tai ovat aivan sen tuntumassa. Niiden päättäjät voivat karvain mielin katsella eteläisempään Suomeen, jossa kaikkein mukavimmassa asemassa on Kauniainen. Siellä veroprosentti on vain 15.
Monien uhkakuvien mukaan kunnallisveron nostoon kohdistuu tulevina vuosina jo nyt talousvaikeuksissa olevilla paikkakunnilla suuria paineita. Nuori, koulutettu väki lähtee työn perässä muualle. Kouluihin ei sentään tarvitse enää tehdä uusinvestointeja, mutta vanhusten- ja terveydenhoitoon sitäkin enemmän.
Aktiiviväestön vähetessä hupenevat myös suurimmat veronmaksajat. Korotusten nousukierre on valmis. Kun tuloista yhteiskunnalle maksettava osuus alkaa vaikuttaa kohtuuttomalta, paikkakunnan vaihdosta ryhtyvät puuhaamaan myös ne harvat, joilla on lähiseudulla työpaikka.
Maan kauttaaltaan asuttuna pitäminen ei ole mahdotonta, mutta hintansa sillä on. Suomi joutuu, ilmeisesti yhdessä EU:n kanssa, etsimään lähivuosina keinoja elävöittää pohjoisessa ja Venäjän rajan tuntumassa olevia harvaan asuttuja alueita.
paakirjoitus@kaleva.fi