Chicagolaisesta Jerry Milleristä tuli viime viikolla 200. amerikkalaisvanki joka todettiin DNA-testien perusteella syyttömäksi rikokseen, josta hänet oli tuomittu. Viime vuonna ehdonalaiseen laskettu Miller tuomittiin vuonna 1981 muun muassa raiskauksesta ja kidnappauksesta 25 vuodeksi vankilaan. Hän istui syyttömänä tuomionsa loppuun saakka.
Afroamerikkalaisen Millerin asianajajien mukaan hän olisi päässyt useita vuosia aikaisemmin ehdonalaiseen, jos olisi tunnustanut väitetyn rikoksensa ja osoittanut siten vaadittavaa katumusta vapautuksista päättäneen ehdonalaislautakunnan edessä. Miller kuitenkin kiisti syyllisyytensä loppuun saakka.
New Yorkissa toimivan Innocence Project -vapaaehtoisjärjestön mukaan Yhdysvaltain vankiloista löydetään joka vuosi yhä enemmän syyttömänä tuomittuja. Yksin viime vuonna 18 pitkäaikaisvankia todettiin DNA- todisteiden perusteella syyttömiksi rikoksiin, joista heidät oli tuomittu.
"On aivan selvää, että vankiloissa istuu paljon enemmän syyttöminä tuomittuja kuin nämä luvut kertovat", huomauttaa vuonna 1992 Innocence Project -järjestöä perustamassa ollut lakimies Barry Scheck New Yorkissa.
Yhdysvaltain syyttäjäliiton varapuheenjohtaja Joshua Marquis kuitenkin kiistää, että väärät tuomiot olisivat epidemia Yhdysvalloissa.
"Osavaltioiden tuomioistuimissa annetaan yli miljoona langettavaa päätöstä törkeistä rikoksista joka vuosi", Marquis laskee. "Näiden lukujen valossa virheitä tehdään vain äärimmäisen pienen murto-osan kohdalla", hän vakuuttaa.
Ensimmäiset kaksi DNA:n avulla syyttöminä tuomittua vankia vapautettiin vuonna 1989 ja sen jälkeen uusien tapausten määrä on kasvanut joka vuosi. Sadan tapauksen raja meni rikki vuonna 2002.
Monet tuomituista ehtivät Jerry Millerin tapaan istua vuosikausia vankilassa ennen kuin heidän tapauksensa edes hyväksyttiin uuteen käsittelyyn. Syyttömiksi todistettujen joukossa on ollut myös useita kuolemaantuomittuja joita ei ehditty teloittaa ennen DNA-tutkimusten tekemistä.
Tähän mennessä DNA:n avulla syyttömiksi todistetuista 200 vangista 60 prosenttia on ollut mustia ja 49,5 prosenttia heidän tekemikseen väitetyistä rikoksista on ollut seksuaalirikoksia.
"Ongelma on monissa tapauksissa se, että rikoksella ei ole muita todistajia kuin uhri. Jos hän sattuu olemaan valkoinen nainen joka syyttää mustaa miestä sana vastaan sana -tilanteessa, valamiehistöillä on taipumusta uskoa uhria", Scheck tiivistää.