Ohjelmistosuunnittelija Jarmo Keränen, 42, tulee Toppilan Kuorimokadun asuintalon pihalle vastaan. Hän vie meidät jututusta varten taloyhtiön kerhotiloihin, sillä vaimo nukkuu kotona. Samaiset tilat ovat tällä hetkellä vuokrattuna vaimolle, joka on hieroja. Keränen on asunut siellä talon valmistumisesta lähtien, aluksi kerhotilojen yläpuolella, mutta viimeiset pari vuotta isommassa asunnossa parin talon päässä.
Keräsillä on käytössään vajaan sadan neliön asunto, jossa on neljä huonetta ja keittiö. Se edustaa asumisoikeusasuntojen suurta kokoluokkaa; näissäkin taloissa on vain kaksi tämänkokoista asuntoa. Keränen ei muista ihan tarkkaa käyttövastikkeen hintaa, se on jossain 670 ja 690 euron höyteillä kuukaudessa. Vuokra-asunto vastaavassa hintaluokassa olisi alle 80 neliön kolmio.
"Jos täällä 12 vuotta on asunut, niin eiköhän", Keränen vastaa kysymykseen viihtymisestä asumisoikeusasunnossa. "Sanotaanko, että tämä on sijainniltaan hyvä, kaikki on lähellä. Käyn teknologiakylässä duunissa, työ on lähellä ja keskusta on lähellä. Täältä pääsee kevyesti joka paikkaan."
"Onhan se siinä mielessä asumismuotona ihan ookoo, että alkupääomaa ei tarvitse niin paljon. Ja sitten kun vertaa vuokraa, niin vastike on huomattavasti pienempi kuin vuokra-asunnoissa," Keränen pohtii. "Ja asukastoimintaa jos ajatellaan, itse voi vaikuttaa asumiskuluihin, kun asukkaat itse päättävät budjetista."
Vaikka isännöitsijällä on tässä mielessä myös keskeinen rooli, asukkaat pystyvät vaikuttamaan enemmän kuin vuokrataloissa, Keränen uskoo. Hän itse on ollut kaksi ja puoli vuotta oman talohallituksensa puheenjohtaja.
"Toisaalta asukkaiden saaminen asukastoimintaan, esimerkiksi talohallitukseen, on pikkuisen ongelmallista, mutta luulen että sama ongelma on omistusasunnoissakin. Ihmiset eivät ole halukkaita lähtemään mukaan."