Viime elokuussa kuollut Jiri Kolar oli kotimaassaan Tsekissä lähes myyttisiin mittoihin kohonnut nykytaiteen guru, eettinen kiinnekohta ja suunnannäyttäjä. Kansainvälistä kiinnostusta Kolarin taiteeseen kasvattivat Kasselin vuoden 1968 Documentiasta alkanut merkittävien näyttelyiden sarja eri puolilla maailmaa.
Pohjoismaissa Kolarin (s. 1914) taidetta ei ole laajassa mitassa esitelty, mutta nyt Amos Andersonin taidemuseo Helsingissä paikkaa aukkoa esittelemällä kesän ajan taiteilijan teoksia. Ne ovat peräisin Jan ja Meda Mladekin säätiön kokoelmista Prahan Kampa-museosta.
Kolar esiintyi 1940-50-luvuilla lähinnä kuvaa rinnakkaisena ilmaisuna viljelevänä runoilijana. 1960-luvun vaihteessa hän siirtyi kuvalliseen ilmaisuun, josta kirjoitus ei kuitenkaan kadonnut. Kieli laajeni tasoiksi ja tiloiksi. Kollaasit olivat Kolarille tapa lähestyä todellisuutta ja hyödyntää kaupunkikulttuurissa syntynyttä materiaalia.
Allekirjoitettuaan Prahassa muiden toisinajattelijoiden kanssa Charta 77:n Kolar joutui lähtemään maanpakoon, mutta palasi myöhemmin takaisin kotimaahansa.