Tällä viikolla on puhuttu eniten tapahtumista Helsingin asema-aukiolla. Suomen vastarintaliikkeen (SVL) aktiivijäsen Jesse Torniainen vangittiin epäiltynä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta.
Onkin korkea aika puhua poliittisesta väkivallasta. Jimi Karttusen väkivaltainen kuolema täyttää sen tunnusmerkit. Uusnatsit jakoivat ilosanomaansa, ja kun Karttunen sylkäisi heitä kohti, hän sai potkun rintaansa, löi päänsä ja kuoli myöhemmin. Vaikka kuoleman yksityiskohtia tutkitaan vielä, näin ei olisi käynyt ilman vauhtipotkua.
Kun lukee poliittista väkivaltaa koskevaa materiaalia, keskeinen viesti on, että tämän sortin väkivaltaa on ollut Suomessa itsenäisyyden alkuaikoja lukuun ottamatta perinteisesti melko vähän. Väkivaltaisten ääriliikkeiden vahvistumisesta on kyllä varoiteltu jo pitkään.
Vaivihkainen hivuttautuminen on johtanut siihen, ettei väkivaltaista ääriliikehdintää ole otettu tarpeeksi vakavasti eikä sitä vastaan ole toimittu tarpeeksi tiukasti. Ilmiötä ei saada kuriin, ellei sitä vastusteta yksituumaisesti ja sitä vastaan myös toimita johdonmukaisesti.
Julkisessa keskustelussa yhden suunnan tekosille kyllä esitetään vastalause mutta toisen suunnan tekosille ei. Omaan ajattelutapaan sopivaan ääriliikehdintään suhtaudutaan pehmeämmin tai se hyväksytään vaieten. Suhtautuminen ääriliikkeisiin ei voi olla valikoivaa.
Ääri-ilmiöiden vastustaminen ei ole uskottavaa niin kauan kuin etenkään perussuomalaiset, muutkin kuin puolueen johtohahmot, eivät yksiselitteisesti tuomitse SVL:n toimintaa. Esimerkiksi europarlamentaarikko Jussi Halla-aho kutsui Torniaista ”yksittäiseksi taparikolliseksi”.
Samaten vasemmistoliiton ja vihreiden tulisi tuomita uskottavasti anarkistien ja ydinvoiman vastustajien äärimmäisyystoiminta. Näin ei ole ollut.
Sisäministeriön mukaan väkivaltaiseen ääriliikehdintään liittyviä rikosepäilyjä oli viime vuonna yhteensä 62. Näistä 33 liittyy äärioikeiston toimintaan, niistä 19 SVL:ään. Niistä kymmenen tapahtui samassa välikohtauksessa. Äärivasemmistolaisia ekstremistisiä väkivaltarikoksia oli 16, joista 14 tehtiin yhdessä itsenäisyyspäivänä järjestetyssä tapahtumassa. Väkivaltaiseen jihadismiin liittyviä, terrorismirikoksia ja niitä sivuavia rikoksia koskevia esitutkintoja aloitettiin kymmenkunta.
Ääri-islamilaisia terroritekoja ei ole vielä Suomessa nähty, mutta olisi ihme, jos sellaista ei ennemmin tai myöhemmin nähtäisi. Supon arvioiden mukaan uhkataso on noussut, vaikka on yhä matala. Otanmäen tapaukseen, jossa kahden maahanmuuttajamiehen epäillään tappaneen suomalaismiehen, ei liity poliisin mukaan terrorismia, mutta se joka tapauksessa huolestuttaa monia.
Ekstremismirikosten määrä ei kasvanut edellisvuodesta. Äärioikeistolainen ja maahanmuuttovastainen liikehdintä aktivoitui, mutta siihen liittyvä väkivaltarikollisuus ei juurikaan lisääntynyt. Viharikosten kuten vastaanottokeskuksiin kohdistuneiden iskujen määrä kasvoi vuonna 2015, mutta tänä vuonna niitä ei ole tapahtunut.
Nämä ovat siis faktat. Luvuista voi päätellä, että suomalainen poliittinen väkivalta on ollut kohtuullisen pienimuotoista. Jotta ilmiö ei pääsisi leviämään, siihen on puututtava tiukasti saranakohdissa. Jimi Karttusen kuolema on tällainen saranakohta.
Suomen historia osoittaa, että poliittinen väkivalta karkaa helposti käsistä. Jos näin annetaan käydä, ääritoiminta alkaa levittää pelkoa, joka johtaa äkkiä siihen, ettei laittomuuksiin puututa.
Sisällissodassa ja sen jälkeen kävi näin, Lapuan liikkeen kanssa kävi näin. Sisäministeri Heikki Ritavuori murhattiin kotiovelleen vuonna 1922, presidentti K.J. Ståhlberg muilutettiin Joensuuhun vuonna 1930.
Ääriliikkeisiin liittyy vielä sekin vaara, että ne kärttävät keskenään yhteenottoja. Näin kävi viime itsenäisyyspäivänä Helsingissä, kun äärioikeistolaiset järjestivät mielenosoituksen ja anarkistit vastamielenosoituksen.
Puolueet ovat kutakuinkin yhtä mieltä, että KVL on mennyt liian pitkälle. On sivuseikka, tarvitaanko sen kieltämiseen uusia pykäliä. Uusnatsit eivät lopu lainsäädännöllä, mutta raja on nyt vedettävä.
Jos näin ei tehdä, kuka on seuraava Jimi Karttunen?
Kolumni