Kiinan uuden kommunistijohtajan Hu Jintaon asema on niin heikko, että poliittisia reformeja tuskin nähdään maassa lähivuosina. Hän joutuu taistelemaan vallasta Jiang Zeminin suojattien kanssa.
Kiinan kommunistisen puolueen kokous ei yllättänyt henkilövalinnoillaan. Pääsihteeriksi valittiin nykyinen varapresidentti Hu Jintao. Paikalta väistyi Jiang Zemin, jolle jäi vielä presidentinvirka ja vaikutusvaltaisen keskussotilaskomitean puheenjohtajuus. Jiang luopunee presidenttiydestä maaliskuussa.
Jiang Zemin on kuitenkin Kiinan vahva mies kenties vielä vuosia. Perjantaina hänet valittiin uudelleen keskussotilaskomitean puheenjohtajaksi. Lisäksi Jiang sai kuusi suojattiaan maan vallankäytön keskiöön, politbyroon yhdeksänjäseniseen pysyväiskomiteaan. Jiang vetelee tulevaisuudessakin naruja poliittisella näyttämöllä.
Hu Jintaosta ei tiedetä lännessä juuri mitään. Monet läntiset kommentaattorit ovat arvelleet häntä liberaaliksi. Toiminta Tiibetin puoluejohtajana oli kuitenkin tiukkaa. Hu murskasi kovin ottein tiibetiläisten liikehdinnän 1989.
Sen sijaan lännessä Jiang tunnetaan konservatiivina, joka vastustaa länsimaisia reformeja Kiinassa. Hänen suojattinsa ovat samaa maata. Hu ei mahda tilanteelle paljonkaan. Hu Jintaon asema on niin heikko, että poliittisia reformeja tuskin nähdään Kiinassa lähivuosina. Hän joutuu taistelemaan vallasta Jiang Zeminin suojattien kanssa.
Yksi reformi on kuitenkin tullut. Puolueeseen pääsee tästä lähtien myös yrittäjiä. Kommunistien uskotaan houkuttelevan uutta eliittiä joukkoonsa, jotta nämä eivät muodostuisi puolueen vastavoimaksi.
Kommunistit joutuvat siitä huolimatta kohtamaan demokratian haasteet. Maassa vallitsee markkinatalous, jonka poliittisesti parhaimpia piirteitä on valinnan vapaus. Kommunismissa tätä vapautta ei ole.
Tähän saakka kommunistit ovat onnistuneet pitämään maan tilanteen vakaana kahdesta systeemistä huolimatta. Heitä on suosinut voimakas talouskasvu, joka on jatkunut 1970-luvun lopusta lähtien. Kiinan kasvuvauhti on ollut vuosittain noin kymmenen prosenttia ja kasvun luvataan jatkuvan vielä vuosikymmeniä.
Kiina on oma markkina-alueensa, jota eivät kansainväliset taantumat heilauta. Lisäksi valtion kassassa on ulkomaankaupan ylijäämän takia niin paljon rahaa, että talouskasvua voi aina vauhdittaa investoinneilla, kuten vaikkapa rautatien rakentamisella kehittymättömään Länsi-Kiinaan.
Tyytymättömyys on kuitenkin kasvanut Kiinassa koko ajan. Markkinatalousuudistukset ovat köyhdyttäneet kansaa. Työttömyys on yleistä varsinkin kaupungeissa.
Maailman kauppajärjestön jäsenyys kurjistaa kiinalaisia entisestäänkin, kun valtion suojeluksessa olleet yritykset heitetään raakaan kilpailuun. Kiinan pankkien taas sanotaan olevan rapakunnossa. Tällaisessa tilanteessa kiinalaiset kenties heräävät vaatimaan oikeuksiaan. Muutos voi olla väkivaltainen ja kaoottinen.
Ja juuri kaaosta Hun sukupolvi pelkää. Se joutui kokemaan kulttuurivallankumouksen, jota on luonnehdittu sisällissodaksi. Hu ja hänen ikäpolvensa pitävät kunniassa Jiang Zeminin mottoa järjestys ennen kaikkea. Siksi Kiinan johto Hu mukaan lukien voi pitää vähäistenkin myönnytysten antamista demokratiavaatimuksille tuhon alkuna.
Kommunistit tuskin luopuvat vapaaehtoisesti vallasta. Sitä eivät ole tehneet muutkaan harvainvallat. Kommunistit käyvät taisteluaan demokratiaa vastaan. He eivät ehkä tiedä tai tunnusta, että heidän taistelunsa on viivytystaistelua.