Kissamies Ian Anderson huiluineen piipahti jälleen Jethro Tullinsa kanssa Suomessa. Tällä kertaa Helsingin Kulttuuritalossa oli vuorossa akustinen Jethro Tull. Tarjolla oli noin kolme tuntia kaunista musisointia, jossa vierailevalle viulistille Ann-Marie Calhounille oli varattu yllättävänkin suuri rooli.
Jethro Tull käynnisti settinsä 35 vuoden takaisella kappaleella Life Is A Long Song, jonka soidessa ei vielä voinut tietää sen kuuluvan konsertin parhaimmistoon.
- Ja nyt uudemman materiaalin pariin. Seuraava kappale on vuodelta 1974, Anderson nauratti yleisöä akustisen ryhmän käydessä Skating Away On The Thin Ice Of A New Dayn kimppuun.
Mitä pidemmälle peräti väliajalla siunattu konsertti eteni, sitä selvemmäksi kävi, että kyseessä ei ole Jethro Tullin historian antoisin Suomen-visiitti. Yhtyeellä olisi tarjota omaa materiaalia vaikka muille jakaa, mutta Anderson kumppaneineen tuhlasi kallista konserttiaikaa esittämällä pitkiä pätkiä Mozartia ja jopa Leonard Bernsteinin American. Nämä palvelivat keskeisen roolin rakentamisessa viulisti Ann-Marie Calhounille.
American kohdalla oli kyseessä Keith Emersonin Nice-yhtyeelleen muinoin tekemä sovitus. Nicen ohjelmistoonhan kuului myös Sibeliusta. Suomalaisen yleisön korvissa Karelia olisi todennäköisesti päihittänyt American.
Neljä ja puoli kissaa
Anderson oli välispiikeissään tavoilleen uskollisena brittiaateliselta kuulostava kuivan huumorin suosija. Anderson muun muassa pilkkasi viulistia siitä, että tällä on vain yksi kissa, kun Andersonin kodissa sentään heiluttaa häntäänsä neljä ja puoli kattia.
- Vuosi 1972 oli hyvä vuosi kaikin puolin, melkein julkaisimme silloin Thick As Brickin, Anderson sanaili saaden yleisön pillastumaan ajatuksesta, että nyt lähtee soimaan Amerikan albumilistan ykköspaikankin valloittanut teemakokonaisuus. Mutta mitä Anderson sitten sanoikaan:
- Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meillä olisi pienintäkään aikomusta esittää Thick As A Brick. Sen sijaan soitamme samoilta ajoilta Deep Purplen Smoke On The Waterin, koska siinä on parempi sanoitus.
Thick As A Brick sieltä sitten kuitenkin tuli. Tosin ilman herkullisimpia osuuksiaan. Ne kun vaativat liikaa laulamista. Settiä leimasi muutenkin Andersonin siirtyminen yhä enemmän laulamisesta kuuluisaan huiluunsa. Miehen lauluääni ei ole enää entisellään.
Mozartille ei makseta
Keikan loppupuolen Aqualung ja Budapest olivat jo sitä itseään, mitä Jethro Tullin yleisö oli saapunut paikalle kuulemaan.
Sille ei kuitenkaan voi mitään, että Andersonin sinfoniaorkesterille tekemän Aqualung-sovituksen aikana tuli ikävä kitaristi Martin Barren levyversion raskaita ja sähköisiä riffejä. Olihan Barre lavalla, mutta kun siellä soitti akustistaan pelkkä mies vaan ei vehkeet, kuten Juice Leskinen todennäköisesti olisi asian ilmaissut.
Aqualung ja Budapest kyllä kelpasivat, mutta Mozartia voi mennä kuuntelemaan muuallekin kuin Jethro Tullin konserttiin. Yhtä hyviä välispiikkejä muualla on kuitenkin turha toivoa.
- Mozartin syntymästä on kulunut 250 vuotta. Mutta mikä parasta, hän on kuollut, eikä pysty vaatimaan meiltä tekijänoikeusmaksuja.