Oulu Satu prinsessa Ruususesta elää ajassamme. Kun Sinkkuelämää-leffan Charlotte York synnyttää kauan toivotun pikku prinsessan, tyttö saa nimekseen Rose.
Oulun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä saa perjantaina ensi-iltansa satunäytelmä Prinsessa Rosa Ruusunen. Siinä kuningasperheeseen syntyy suloinen ruusunnuppu Rosa Rosita Rosmarie, jota esittää näyttelijä Anne Syysmaa.
Käsikirjoittaja Pirjo-Riitta Tähti Turusta on muokannut klassikkosadun nykyaikaiseksi tytön kasvutarinaksi.
Yksi näytelmän teemoista on ylisuojeleva kasvatus. Prinsessan vanhemmat eivät pystykään pitämään haltijakummeille antamaansa lupausta, että tytär saa kasvaa omaksi itsekseen.
"Tärkeänä teemana on elämisen rohkeus. Ruususen isä ja äiti muistuttavat nykyaikaisia curling-vanhempia, jotka koettavat silotella ja tasoitella jälkipolvensa tien kaikilta vaaroilta, vaikeuksilta ja haasteilta", vieraileva ohjaaja Iiris Rannio vertaa.
"Kuningas ja koko hovi opettavat prinsessalle, kuinka maailmaa kannattaa pelätä. Vertailukohtana on linnassa vieraileva sirkusprinsessa, jota on pienestä asti opetettu kiipeämään korkealle ja putoamaan oikein."
Älä elämää pelkää,
älä sen kauneutta kiellä
Prinsessa Rosa Ruususessa on mukana yksitoista lasta ja nuorta Oulun Tähtisirkuksesta. Yksi heistä on nuorta sirkusprinsessaa Ulriikkaa esittävä Anna-Leena Järvi.
Vanha Ulriikka, sirkuskouluttaja Anna-Kaisa Järvi huomauttaa, että sirkus on paikka missä voi kiipeillä ja hyppiä.
"Sirkuksessa saa turvallisesti epäonnistua. Siltähän Rosaa myös suojellaan: epäonnistumiselta."
Ohjaaja Iiris Rannion mielestä hovin käsittämätön etiketti liittyy samaan elämisen pelkoon.
"Kun oikein ruvetaan analysoimaan pedagogisesti, niin virheen pelko on häpeän pelkoa, joka on loppuviimein kuoleman pelkoa."
"Vapaus ei tarkoita sitä, ettei ole vastuussa, vaan sitä, ettei sinun tarvitse pelätä."
Älä elämää pelkää, älä sen kauneutta kiellä, runoili Kaarlo Sarkia.
Prinsessa voi rulettaa ihan kybällä
Naisten viihteen on väitetty tarjoavan turruttavia unelmamaailmoja, mikä pitää naiset nyrkin ja hellan välissä.
Asia on käännetty myös päinvastoin: Että naisten viihde onkin emansipatorista. Että se antaa naisille mahdollisuuden edes mielikuvissa kokea elämänhallintaa ja vastustaa patriarkaalista maailmanjärjestystä.
"Seikkailuromaanit tietenkin ovat kiellettyjä. Mutta rakkausromaanit, ei niistä mitään vaaraa voi olla", sanoo Ruususen äiti, kuningatar Viola (Anneli Niskanen).
Kuinka satujen roolimallit vaikuttavat nykyajan prinsseihin ja prinsessoihin: inspiroivat, provosoivat vai turruttavat?
Pirjo-Riitta Tähden mielestä on hienoa, ettei tyttöjen enää tarvitse hävetä prinsessamaisuuttaan.
"Nykyisin tytöt ottavat ihan toisella tavalla haltuunsa maailmaa, jossa he elävät. Esimerkiksi käyttämällä häpeilemättä vaaleanpunaista. Prinsessamaisuus on myös voimavara, jota voi käyttää hyväkseen."
Tähti arvelee, että välillä prinsessamaisuus oli kaiketi kiellettyäkin. Nykyisin roolimallit eivät enää ole niin tiukkoja ja aukottomia. Rooleilla voi ja saa myös leikitellä.
"On ollut muodikasta ajatella, että tyttöjen pitää olla reippaita ja poikamaisesti suoriutua. Meissä on tietenkin paljon peppi pitkätossuja, mutta on meissä prinsessa myöskin", Tähti pohtii. "Jos joku kokee jonkun roolimallin ahtaaksi itselleen, siitä on mahdollisuus murtautua suurempaa väkivalta käyttämättä."
Onko muuta skenaariota kuin prinssi pelastaa?
Kukin aikakausi lukee satuja omalla tavallaan värittyneiden silmälasien läpi.
Ohjaaja Iiris Rannion mielestä klassikkosaduissa on jotakin ikuisesti inhimillistä.
Käsikirjoittaja Pirjo-Riitta Tähti näkee Prinsessa Ruususessa kasvutarinan.
"Luulen, että vanhojen perinteisten satujen viisaus on korostaa sitä, että sekä tytön että pojan kasvussa on omat erityispiirteensä ja omat vaiheensa, jotka pitää läpikäydä tavalla tai toisella. Prinsessa Rosa Ruususellekin tulee itse pärjäämisen halu ja tarve. Se on meissä sisäsyntyistä. Kasvamista ei voi, eikä pidäkään estää."
Oulun kaupunginteatterin
Prinsessa Rosa Ruusunen saa
ensi-iltansa suurella näyttämöllä perjantaina 22.1. kello 18.30.