Rakkaan lemmikin kuolema koskettaa ja päästää tunteet valloilleen. Ei ole tavatonta, että lemmikkieläimen kuolemasta laaditaan jopa kuolinilmoitus sanomalehteen.
"Surumme on suunnaton", todetaan Ylä-Kainuu-lehdessä julkaistussa Jeppe-koiran kuolinilmoituksessa. Se on sijoitettu tavallisten perheilmoitusten sekaan.
Lemmikkieläinten, etenkin koirien, kuolinilmoituksia on julkaistu jo vuosien ajan alan lehdissä, mutta sanomalehdissä ne ovat suhteellisen uusi ilmiö.
"Lemmikkien inhimillistäminen on selvästi lisääntynyt. Kun uskollinen koiraystävä kuolee, on tunteita usein helpompi käsitellä kuin läheisen ihmisen kuolemassa", arvelee sosiologian professori Leena Koski Joensuun yliopistosta.
Koirien kuolinilmoituksia kerännyt Koski on havainnut, että ilmoituksissa kerrotaan usein vuolaasti koiran luonteesta ja sairauksista, jopa kuolintavasta.
"Joskus niissä puhutaan koiraenkeleistä, mutta taivaaseen en ole nähnyt yhdenkään koiran ilmoituksessa siirtyneen. Ilmoituksissa toistuu runo, jossa menehtynyt koira menee sateenkaarisillalle."
Kosken mukaan koirien kuolinilmoitukset ovat usein samantyyppisiä kuin ihmisistä laaditut, sillä niihinkin liittyy uskonnollista symboliikkaa.
Koiran ajatellaan antavan sen, mitä ihmisistä ei löydy. Koiraan liitetään puhtaita ominaisuuksia, kuten täydellinen viattomuus, uskollisuus ja syvä ymmärtäminen.
"Koiran ei voi ajatella tekevän sellaisia ikävyyksiä, joita ihmiset tekevät toisillensa: koira ei puhu pahaa selän takana, eikä se kosta. Koska koiralla ei ole moraalista tietoutta, on koira moraalisesti hyvä."
Sen jälkeen kun koira muutti asumaan samoihin tiloihin ihmisen kanssa, on koirasta on tullut merkittävä perheenjäsen. Lisäksi koira on luonteeltaan sellainen, että se osaa tulla lähelle ihmistä.
"Joillekin koira saattaa tuntua merkityksellisemmältä perheenjäseneltä kuin anoppi. Ilmiö kertoo elämän yksityistymisestä. Kodin seinien sisäpuoli on täysin ihmisen omaa aluetta."
Koski huomauttaa, että koiraan on aina yhdistetty vahvoja ystävyyteen liittyviä tunteita. "Koiranomistaja ei ole koskaan yksin, sillä koira tuo metafyysisen turvallisuuden tunteen."
Koirille järjestetään myös synttäreitä ja ne lähettelevät toisilleen postikortteja. Taustalla on amerikkalainen ilmiö, mutta Kosken mukaan Suomessa se ei ole mennyt yhtä pitkälle.
"Yhdysvalloissa jopa koirien väri saatetaan valita sisustuksen mukaan. Suomessa koira on edelleen koira." Koiraan kohdistetut tunteet eivät ole keneltäkään pois, tuumii Koski.
"Ihmisten kyky osoittaa kiintymystä, surua tai ystävyyttä on rajaton. Ihminen, joka suree koiraa ei ole immuuni tai välinpitämätön ihmiseen kohdistuvalle surulle tai vääryydelle. Jos ei omista lemmikkiä, saattavat koirien kuolinilmoitukset tuntua irvokkailta. Se on kuitenkin tapa, jolla ihmiset kulttuurisesti hahmottavat kuoleman. Mikä tahansa menetys täytyy jollain tavalla selittää."