On väitetty, että Yhdysvallat on lakimiesten luvattu maa. Tämän tästä saakin kuulla jenkkilän oikeusjutuista tai tuomioista, jotka ovat lievästi ilmaisten merkillisiä.
Amerikkalaiset ovat itsekin äkänneet maansa tuomioistuinten omalaatuisuuden. Yhdysvaltain typerimmät oikeusjutut ja tuomiot palkitaan vuosittain Stella-palkinnoilla.
Tunnustuksen nimi on peräisin oikeusjutusta vuodelta 1992. Suuri hampurilaisketju määrättiin tuolloin maksamaan Stella Liebeck -nimiselle mummolle huimat korvaukset. 79-vuotias Liebeck tuli kaataneeksi hampurilaiskuppilasta ostamansa kahvikupillisen päälleen. Oikeus tuomitsi puulaakin maksamaan mummolle 2,9 miljoonan dollarin (noin 2,5 milj. euroa) korvaukset.
Mamma tuli näin antaneeksi tahtomattaan nimensä Stella Awards -palkinnoille, joita on jaettu siitä lähtien.
Stella-tunnustukset viime vuoden pöyristyttävimmistä oikeusjutuista jaettiin äskettäin. Voittajaksi nousi tapaus, jossa kalifornialainen naispoliisi aiotaan saada vapaaksi tapposyytteestä.
Konstaapeli Nancy Noriega oli ottanut miehen kiinni epäiltynä pikkurikoksesta. Hän pisti epäillyn käsirautoihin ja istumaan poliisiauton takapenkille. Kun pidätetty alkoi potkia auton ikkunoita, Noriega aikoi ottaa esille Taser-tainnutusvälineen. Taserin sijasta Noriega kertoo kuitenkin ottaneensa vahingossa esiin pistoolinsa, jolla hän ampui pidätettyä kuolettavasti rintaan.
Noriegan työnantajan, Madeiran kaupungin mukaan kuolema ei kuitenkaan ollut Noriegan vika. Puolustus väittää, että "kuka tahansa järkevä poliisi voisi vahingossa ampua pistoolilla Taserin sijasta".
Kaupunki on myös nostanut oikeusjutun Tasereita valmistavaa firmaa vastaan. Madeiran mukaan yhtiön tulee maksaa kaikki mahdolliset korvaukset, joita ammutun omaiset saattavat jutussa saada.
- Mikä loukkaus jokaiselle ammattitaitoiselle poliisille, joka tietää eron oikean aseen ja tainnutuslaitteen välillä! Millainen raukkamainen yritys kaupungilta paeta vastuuta teosta, johon ammattitaidoton poliisi syyllistyi, kommentoi Stella Awards -toimikunta.
"Olin pakotettu
syömään roskaruokaa"
Viime vuosien kestoaiheita jenkkien oikeussaleissa ovat jutut, joissa ylipainoiset yrittävät saada suuria korvauksia píkaruokaketjuilta. Perusteluna on uskomaton väite siitä, että roskaruoalla lihonneet eivät ole tienneet sen olevan epäterveellistä.
Stella-ehdokkaana oli tällä kertaa tapaus, jossa 56-vuotias Caesar Barber vaati neljältä pikaruokaketjulta korvauksia sydänsairaudestaan. Barberin asianajajan mukaan pikaruokaketjut "pakottivat (?!) tämän syömään rasvaista ruokaansa neljästi tai viidesti joka viikko". Syytteen mukaan firmat eivät varoittaneet Barberia siitä, että niiden ruoka ei ole hänelle hyväksi.
Tuomari sentään hylkäsi jutun kahdesti ja esti sitä tulemasta kolmatta kertaa käsittelyyn. Loppuivatko vastaavat jutut tähän päätökseen? Eivät toki: lakimiehet vain etsivät täysin samaan juttuun uuden kantajan ja aloittavat farssin uusiksi.
Löytyykö syyllinen
ukonilmaan?
Ansiokas Stella-ehdokas oli vuoden 2003 oikeusjutuista myös tapaus, jossa Shawn Perkins vaati korvauksia eräältä huvipuistolta. Sattui nimittäin niin, että Perkins tuli kävelleeksi huvipuiston parkkipaikalla ja salama iski häneen.
Maalaisjärjellä ajatellen Jumala olisi jutussa ainoa mahdollinen syytettyjen penkille, mutta Yhdysvalloissa asia oli toisin. Perkinsin asianajaja nosti syytteen huvipuistoa vastaan väittäen, että sen olisi pitänyt "varoittaa" ihmisiä olemasta ulkosalla ukkosmyrskyn aikaan.
Moni oikeusjuttu jenkkilässä kuulostaa niin mahdottomalta, että niistä on poikinut tavallaan looginen seuraus: koska oikeitakaan juttuja ei tahdo uskoa todeksi, internetissä velloo kasapäin keksittyjä "Stella-oikeusjuttuja".
Tällä rintamalla tosi on tarua ihmeellisempää, joten sepitetyt Stella-jutut harvoin yltävät yhtä ällistyttäviin käänteisiin kuin jutut, jotka oikeasti viedään Yhdysvaltain tuomarien eteen.