Vankien rajusti lisääntynyt jengiytyminen on heikentänyt vankilaturvallisuutta erityisesti pohjoissuomalaisissa rangaistuslaitoksissa. Omasta pyynnöstään eristettyjen pelkääjävankien määrä esimerkiksi Pelson vankilassa on yli 40 eli joka viides vanki pelkää.
Pelson vankilan apulaisjohtaja Atso Häikiö sanoo tilanteen pahentuneen selvästi viimeisen vuoden aikana.
"Ilmapiiri vankien keskuudessa on kiristynyt ja asenteet koventuneet. Velkoja peritään yhä rajummin ottein, ja suhtautuminen ilmiantajiin on muuttunut entistäkin kielteisemmäksi", Häikiö sanoo.
Tilanne on samanlainen myös Oulun vankilassa. Runsaasta sadasta vangista parikymmentä on pelkääjäosastolla.
Rikosseuraamusvirastossa (Rise) pohjoisten vankiloiden heikentynyt turvallisuustilanne on tiedossa.
Tarkastaja Jouko Siltaloppi Risestä sanoo hämmästelleensä "tätä pohjoiselle Suomelle tyypillistä buumia".
"Väestöpohja on siellä pienempi, mutta vankilajengien määrä kuitenkin suhteessa suurempi kuin etelässä", Siltaloppi sanoo.
Mallia haetaan
maailmalta
Pelkästään vankiloiden yliasutus ei Siltalopin mielestä selitä jengiytymistä, vaikka silläkin on vaikutuksensa.
"Kansainvälisillä moottoripyöräjengeillä ja muilla järjestäytyneillä ryhmillä on vankiloissa vahva jalansija ja siksi myös valtaa. Paikalliset vankilajengit hakevat samaa asemaa."
"Liittoutuminen antaa vallan, mutta myös turvallisuuden tunnetta. Yhdessä ollaan vahvempia kuin yksin", Siltaloppi sanoo.
Jengit kiristävät, painostavat, pahoinpitelevät ja luovat ympärilleen pelon ilmapiirin. Joidenkin jengien jäseneksi pääsy edellyttää, että "hakija" osoittaa olevansa jäsenyyden arvoinen.
Hänen odotetaan esimerkiksi tekevän vakavan väkivaltarikoksen. Useimmat istuvat vankilassa joko väkivalta- tai huumerikoksesta tai molemmista saamiaan tuomioita.
Osa jengeistä tulee hyvin toimeen keskenään, osa taas ei. Reviireistä ja tilasta myös taistellaan tarvittaessa.
Jengit pyörittävät vankiloiden sisäistä huumekauppaa, velkojen perintää ja tarjoavat "torpedopalveluja". Jäsenet sitoutuvat vapauduttuaan myös auttamaan kiven sisään jääneitä "veljiään".
Vankilajengeillä
vahvat siteet
Esimerkiksi Veljesliitto-nimisen ryhmän jäsenet vannovat valan, jossa luvataan ikuista veljeyttä ja lojaalisuutta. Useimmilla ryhmän jäsenillä on henkirikostausta. Myös Oulun Peppers-murhaaja on "liiton veli".
Näillä liittolaisilla on ollut näkyvä rooli myös Oulun vankilan viime vuosien järjestyshäiriöissä, joiden taltuttamisessa on tarvittu myös poliisin apua.
Muita pohjoisessa viime aikoina syntyneitä ryhmiä ovat Clan-veljet, Matadors ja RPP. RPP:n jäseniä sitoo yhteen paitsi skiniys myös Kajaani, josta pääosa on lähtöisin. "Rantapuiston poikia" oli mukana marraskuisessa Kylmäluoman leirintäalueen ryöstössä ja näyttävässä aseellisessa paossa.
Pelson vankilassa jotkut Kemin seudun vangit ovat myös liittoutuneet lomaksi öyhäksi ryhmäkseen. Toinen Pelsolla toimiva porukka taas koostuu kajaanilaisista.
Pelolla on
monet kasvot
Tutkija Jouko Siltaloppi Risestä sanoo vankilajengeille olevan tyypillistä "tietty paikallisuus". "Niiden jäsenillä on usein sama kotipaikkakunta", tutkija Siltaloppi sanoo.
Jengiytymisellä on selvä yhteys pelkääjävankien määrän rajuun kasvuun. Pelolla on monet kasvot. Joku haluaa "sisilisko-osastolle" koska pelkää velkojiaan, joku siksi, että on tehnyt vankiyhteisön halveksiman rikoksen, esimerkiksi raiskannut tai käyttänyt hyväkseen lasta.
Vasikointi on perinteisesti tuomittu, ja siksi vasikka hakeutuu itse tai hänet ajetaan eroon yhteisöstä.
Myös ihonväri tai kuuluminen "väärään" porukkaan voivat olla pelon taustalla.
"Ehkä pahin yhdistelmä on se, että on ihonväriltään tumma ja tuomittu seksuaalirikoksesta. Tällaisen vangin asema ei todellakaan ole helppo", sanoo eräs nimettömänä pysyttelevä vankilaviranomainen.