Jeesuksella menee huonosti. Ihmiset eroavat kirkosta enemmän kuin ennen, eivätkä siunatut avioliitot pysy kasassa sen paremmin kuin susipariskunnatkaan.
Muut ihmiset suhtautuvat yhä kielteisemmin helluntailaisiin, jotka kinastelevat siitä, voiko Jumalan seurakunta järjestäytyä kirkoksi. Babtistit, vapaakirkolliset, metodistit ja mitäniitäolikaan pysyvät suurelle yleisölle vieraina kummajaisina.
Imagon rakentelu mättää siis pahasti. Jeesusta olisi saatava paremmin kaupaksi.
Valtionkirkot ovat olleet tässä kohden nerokkaita, mutta pienten hengellisten yhteisöjen jäsenhankinta on pettänyt pahasti. Ne eivät ole halunneet taipua kaikista varmimpaan konstiin eli ottamaan jäsenikseen niitä, jotka eivät osaa vielä sanoa ei.
Huippuunsa kehitettyä jäsenhankintaa on hätäkaste, jonka avulla huonokuntoinen vauva varmasti ehditään saada kirjoille seurakuntaan ennen kuolemaa.
Sillä ei liene kovin suurta merkitystä, mitä siinä paksussa kirjassa neuvottiin tekemään. Ihan ensilukemalta on vaikea löytää riviäkään hätäkasteista tai muista keinoista. Siihen vaadittaneen pitkä teologinen koulutus, joka opettaa lukemaan tarkkaan varsinkin rivien välit.
Niin sanotuissa vapaaehtoisissa yhteisöissä ei kasteta lapsia, mutta heille kyllä osataan osoittaa, että on vain yksi tie ja että kaikki muut johtavat kadotukseen. Jotkut uhkailevat helvetillä, vaikka sekin on paikka, jollaista siitä paksusta kirjasta ei ihan ensilukemalta löydä mainintaa.
"Jippii, minä pääsen taivaaseen. Jippii, minä uskon Jeesukseen", laulavat nappulat. Lopulta he teineinä ovat vakuuttuneita asiasta ja liittyvät vapaaehtoisesti yhteisöön. Jäsenhankinta on onnistunut, mutta hukkaprosentti on suurempi kuin kastetaktiikassa.
Taivas on kaunis ajatus ikuisesta onnesta, kultakaduista ja edesmenneen mummon lämpimästä sylistä. Siinä ei ole mitään pahaa, jos vielä kaikki lapset pääsevät sinne, ehdittiin heidät kastaa tai ei. Toivottavasti myös kadulle syntynyt pietarilaislapsi pääsee taivaaseen, vaikka kukaan ei olisi ehtinyt työntää traktaattia hänen kouraansa.
Tuntuu siltä kuin Jeesuksella käytäisiin kauppaa. Sen lisäksi, että ilosanoma pitää levittää kaikkeen maailmaan on pidettävä huolta siitäkin, että juuri minun uskonyhteisöni menestyy.
Tässä kilpailussa kaikki keinot ovat sallittuja. Ihmisiä vedetään hihasta kaupungilla, kylillä ja aitovierillä. Heille lauletaan, esitetään draamaa, soitetaan rockia. Kirkkoon houkutellaan kuulemaan urkutaidetta, oopperalaulua tai kaunista viulumusiikkia.
Toisaalla Jeesuksen saa omakseen muuttumatta ollenkaan; saa tehdä mitä haluaa kuten ennenkin. Toisaalla Jeesuksen saa omakseen muuttumalla täydellisesti parempaan suuntaan; saa vapautuksen katkerista tunteista ja vihasta.
Usko ei enää säily ihmisten henkilökohtaisena asiana eikä puhtaana kuin lumi. Aletaan kilpailla siitä, kuka uskoo enemmän, puhtaammin, aidommin tai tarkimmin paksun kirjan mukaisesti.
Kun eri yhteisöillä on oma oppinsa, jossa usko selitetään sanoiksi, joudutaan törmäyskurssille. Uskoa ei nimittäin kenenkään pitäisi perustella. Jos sen voi selittää järjellä, se ei ole enää uskoa vaan tietoa.
Minä uskon Jumalaan, enkä haluakaan tietää miksi.
Uskoa ei nimittäin kenenkään pitäisi perustella. Jos sen voi selittää järjellä, se ei olekaan uskoa vaan tietoa.