Kaikki eivät huuda kuorossa Ho, Ho, Ho! ja niele joulun ylensyöntiä, kulutushysteriaa ja peilautumia USA:n Coca Cola -pukin tuomasta Amerikan joulun mallista.
Kriittisimmät eivät tervehdi Niilo Tarvajärven aikoinaan aloittamaa Lapin joulumaa -markkinointia sammutetuin soihduin.
Kaksi nuorta rovaniemeläistä taiteilijaa Eemil Karila ja Kalle Lampela on tarttunut joulupukkia kraivelista. Heidän 2004 perustamansa taiteilijaryhmä Contemporary Santa Claus Artist Association (CSCAA) kritisoi joulua lieveilmiöineen.
"Jos asuu Rovaniemellä, ei voi välttyä joululta. Joulu on liitetty jopa Rovaniemi kulttuuripääkaupungiksi 2011 -hankkeeseen. Joulua ja sen markkinavoimaa hehkuttavat maakunnan päättäjät, kaupungin johto sekä alueellisten sanomalehtien valtaa käyttävät toimittajat. Taiteemme kautta pohdimme joulumaamatkailun aitoutta ja eettisyyttä", kertoo Kalle Lampela.
Eemil Karilan mielestä pyyteettömyys on Lapin joulussa absurdi käsite.
"Joulun kritisointi CSCAA:n taiteessa on symboli laajemmalle kulutuskritiikille ja globalisaatiolle sekä vallalla olevalle ekologiselle tuhlaamiselle ja välinpitämättömyydelle", hän kiteyttää.
Kirvelevä imago
Eemil Karila on vakavasti sitä mieltä, että nykyjoulu opettaa lapset korruptioon.
"Joulupukkimatkailu, Joulumaa ja muut jouluun liitettävät termit peilaavat kulutusjuhlaa, joka kasvattaa eriarvoisuutta. Toisilla on varaa parempaan jouluun ja toiset saavat vain rukkasia. Se että lasten tulee olla kilttejä vain siksi, että saisivat lahjoja, on korruption ensi askelia."
Karila ja Lampela ironisoivat sitä, että lasten varjolla aikuiset sallivat itselleen vapauksia törsäilyyn ja mässäilyyn, "ikään kuin lapset olisivat heidät tähän manipuloineet".
Ryhmällä on teos nimeltään "Christmas, time of eating and pleasure" (Joulu, syömisen ja nautinnon aika). Se on valokuvapari, jossa Karila ja Lampela esiintyvät joulupukkeina.
Vartalo on valeltu ketsupilla, joka valuu paljasta yläkehoa pitkin kuin veri. Parrat ja kulmakarvat on pursotettu majoneesista.
"Molemmat aineet kirvelivät hieman, niiden sisältäessä etikkaa. Luonnollisesti kipu ei kuitenkaan ole mitään verrattuna siihen mitä tunnemme tässä kansalaisyhteiskunnassa", selittää Karila.
Hyvinvointipalvelua
Joulu voitaisiin panna uusiksi. Eemil Karila korostaa, että CSCAA:n kantaaottavuus on nimenomaan halua kyseenalaistaa, tarjota toinen ajatus tai parempi vaihtoehto.
"Kantaaottavuus taiteessa on mielestämme hyvinvointia, ja siten julkisissa tiloissa ilmaiseksi esitettynä osa hyvinvointipalveluita."
Karilalla on myös konkreettisia ehdotuksia vaihtoehtojouluksi.
"Lahjarahat voitaisiin vaikka kerätä ja lahjoittaa vähävaraisille. Joulu ilman lahjoja olisi todella jotain, johon muutkin kulutuksen vastaiset julkiset tahot voisivat lähteä mukaan. Myös kirkko voisi ottaa tässä mielessä asiaan kantaa. Se, että kirkko on julkisesti vihkimässä tätä eriarvoisuuden suurta kulutus- ja mässäilyjuhlaa ja sen voimalla pyöritettävää matkailubisnestä, on mielestäni arveluttavaa. Mistähän löytää Jeesus-lapsen napapiiriltä?"
