OULU Onko aika ajanut jo Tähtien sodan ohi? Tämä kysymys askarruttaa varmasti miljoonia elokuvissakävijöitä, sillä uusin Tähtien sota -eepos, Episodi II: Kloonien hyökkäys saa tänään ensi-iltansa kautta maailman.
Fanit ovat odottaneet tuoreinta George Lucasin luomusta kuin kuuta nousevaa. Niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin Tähtien sodan ystävät ovat linnottautuneet elokuvateattereiden edustoille ja halunneet varmistaa paikkansa ensi-iltapäivän ensimmäisissä näytöksissä.
Voima tuntuu istuvan edelleenkin George Lucasin olkapäällä — ainakin mitä tulee suunnattomiin kassatuloihin — mutta miten Tähtien sota tulee jatkossa pärjäämään tulevia Matrixin, Harry Potterin ja Tarun Sormusten Herrasta jatko-osia vastaan?
Odotukset mahdottomia
Kolme vuotta sitten ilmestynyt Episodi I: Pimeä uhka ei ollut se nk. esiosatrilogian jymystartti, mitä fanit hartaasti odottivat.
Klassista Tähtien sota -trilogiaa noin kolme vuosikymmentä ajallisesti edeltävä Episodi I kyllä tarjosi kosolti visuaalista silmänruokaa, mutta henkilöhahmojen kehittely ja jediritareiden taustahistoria loistivat poissaolollaan.
Hessuhopomainen gungan-muukalainen nimeltään Jar Jar Binks (Ahmed Best) sai fanit raivoihinsa, koska tuo alinomaan hörhöilevä apurihahmo vei huomiota pois kahdelta keskeiseltä jediritarilta, Qui-Gon Jinniltä (Liam Neeson) ja Obi-Wan Kenobilta (Ewan McGregor).
Fanejakin täytyy ymmärtää. Klassisen Tähtien sota -trilogian täydentävässä osassa Jedin paluu (1983) pienet ja nallemaiset ewokit varastivat näyttämön Darth Vaderin, hänen poikansa Luke Skywalkerin ja demonisen Keisarin dramaattiselta yhteenotolta.
George Lucas onkin sanonut julkisuudessa, että hän teki Episodi I:n lähinnä itselleen ja lapsilleen. Tylyä puhetta, kun miljoonien Tähtien sota -fanien tuomat kassatulot ovat edesauttaneet Lucasin mahtavan bisnesimperiumin ja hänen huipputeknologisten hilavitkuttimiensa (mm. THX-teatteriohjelma, erikoistehostefirma ILM) syntyä, joita muu elokuvamaailma kadehtii.
Näin ollen Episodi II ja III ovat saaneet harteilleen liki mahdotonta hipovat ennakko-odotukset, joita tuskin minkään elokuvasarjan tarunhohtoinen perintö kykenee täysin lunastamaan.
Pimeälle puolelle
Episodissa II: Kloonien hyökkäys 20-vuotias Anakin Skywalker (Hayden Christensen) on jo varttunut nuoreksi jediksi, jonka opinahjon loppu alkaa jo häämöttää. Anakinin oppi-isä, jedimestari Obi-Wan Kenobi on hänkin rauhoittunut ja viisastunut, mutta oppimestarin ja oppilaan välillä on silti selvää kitkaa.
Anakinin tavatessa pitkästä aikaa kauniin Padmé Amidalan (Natalie Portman), nyttemmin senaattoriksi ryhtyneen ex-prinsessan, lempi leiskahtaa nuoren miehen rinnassa. Jedinuorukaisen rauhattomat unet koskien äitiään (Pernilla August) kaukaisella Tatooine-planeetalla vaivaavat myös mieltä.
Episodi II:n pääsankarilla ei ole aavistustakaan, että äidin ja Amidalan rakkaudesta aiheutuvat ristiriidat tulevat johtamaan hänet peruuttamattomasti Voiman pimeälle puolelle.
Vasta Episodissa III Anakinista tulee Sithin Musta Lordi Darth Vader, tuo mustaan kaapuun ja kasvonaamioon pukeutuva pahishahmo, jonka kaikki muistavat vanhoista Tähtien sota -elokuvista.
Uudessa seikkailussa Lucas on vastannut syytöksiin edelliselokuvan toiminnan puutteesta — yleisö saa tarrautua penkkeihinsä pysyäkseen vauhdissa mukana.
Lisäksi ohjaajamaestro on alleviivannut entisestään niitä poliittisia alatekstejä ja allegorioita, joita virallinen Tähtien sota -mytologia suorastaan vilisee.
Tasavallan kaksinaamainen liittokansleri Palpatine (Ian McDiarmid) on kuin Adolf Hitlerin intergalaktinen kaksoisolento, joka luo kätyreidensä myötävaikutuksella ihmisklooneista koostuvan superarmeijan.
Jos Tähtien sota onkin ollut pohjimmiltaan aina Lucasin hatunnostoa antropologi Joseph Campbellin myyttisille arkkityypeille, nämä teemat tulevat saamaan aivan uuden merkityksen seuraavassa elokuvassa.
Anakin Skywalkerin väistämätön tappio ja lankeaminen pahuuteen Episodissa III on yksi odotetuimpia tapahtumia koko saagan historiassa.
Tämä elokuvamaailman salaperäisimpiin vaikuttajiin lukeutuva mediaguru on filmannut Episodi II:n kokonaan digitaalisella elokuvauskameralla, jonka Sony ja Panavision loivat erityisesti elokuvaa varten.
Ainoastaan Kinopalatsi Helsingissä pystyy heijastamaan Episodi II:n täysdigitaalisen version upouudella digitaalisella elokuvaprojektorilla, tismalleen kuten herra Jedimaestro on tarkoittanutkin.
Me muut — Oulu (Rio, Star 1) mukaanlukien — saamme tyytyä perinteiseen mutta sinänsä luotettavaan selluloidifilmiteknologiaan.